Nelikymppinen sähkömies meni kirkkoherranvirastoon ja kysyi, voisiko hän tehdä jotain vapaaehtoistyötä, olisiko mitään hommia duunarille. Hänet ohjattiin ensin yhdelle työntekijälle, tämän jälkeen toiselle. Molemmilla oli kiire, eivätkä he ehtineet ottaa miestä vastaan. Viimein löytyi työntekijä, joka oli suunnittelemassa seuraavan sunnuntain messua.

"Tulisitko jakamaan käsiohjelmia messuun", työntekijä kysyi. Hieman vaivaantuneena mies totesi, että vähän jännittää tuollainen esilläolo. "Ei teillä olisi mitään sähköhommia tai vaikkapa kerhoa, jossa voisin opettaa lapsille ja nuorille elektroniikkaa", mies uteli jo paljon innokkaampana.

Ei löytynyt kerhoa eikä sopivaa hommaa. Kauniisti seurakunnasta luvattiin olla yhteydessä, jos jotain ilmenisi. Jotenkin vain kävi niin, että asia unohtui. Ei kuulunut soittoa eikä sähköpostia. Eikä näkynyt miestäkään enää kirkolla kyselemässä. Ehkä hän löysi palvelutehtävän jostain muualta.

Miten osaisimme seurakunnissamme arvostaa ihmisten osaamista? Miten voisimme rohkaista ihmisiä antamaan lahjojaan ja taitojaan yhteiseksi hyväksi? Moni olisi valmis toimimaan vapaaehtoisena, jos vain henkilökohtaisesti joku tulisi sanomaan: "Sinua tarvitaan!"

Ensi sunnuntai on 2. sunnuntai loppiaisesta. Sen aihe on Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 105:2–5, 39–42, 2. Kun. 4:1–7 tai Jes. 12:1–6, Room. 12:6–16 ja Joh. 2:1–11.