Jumalan narri
Luku- ja kirjoitustaidon sijasta kertojalla on kaksi ihmeellistä kykyä.
Torgny Lindgren: Dorén Raamattu. Tammi 2006.
Torgny Lindgrenin uuden romaanin nimettömäksi jäävä kertoja ei koskaan oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan, vaikka kovasti yritti. Kirjaimet vain vilisivät silmissä. Hän kärsi ehkä aleksiasta tai pahasta dysleksiasta. Hänen lapsuudessaan tosin ei moisia diagnooseja ollut, silloin hänet luokiteltiin sanasokeaksi ja oppikelvottomaksi.
Päähenkilöllä on kuitenkin kaksi ihmeellistä kykyä: hän muistaa asiat tarkasti ja hän näkee ja muistaa kuvat pienimpiä yksityiskohtia myöten. Hän kykenee jopa piirtämään muististaan kuvien tarkkoja kopioita.
Äidinisä opetti pojalle kuvien ja ääneen luettujen kirjojen avulla paljon kirjallisuudesta ja uskonnosta. Kaikkein tärkein oli kirja, johon oli koottu Gustave Dorén mahtipontiset raamattukuvitukset 1800-luvulta. Dorésta tulee päähenkilölle lähes Luojan sijainen maan päällä. Hän itse ilmaisee asian myös niin, että itse asiassa Jumala on kaikkien Dorén kuvien summa.
Ruotsin Västerbottenin syrjäseuduilla isä, piirimetsänhoitaja, oli suuri herra ja hänelle omituinen poika oli lähinnä häpeä ja pettymys. Niinpä lapsi siirrettiin oppikelvottomien hoitokotiin.
Monien outojen elämänvaiheiden jälkeen hän on päätynyt takaisin lapsuuden kotiseudulle, missä hän muistelee elämäänsä.
Lingrenin romaani Dorén Raamattu on tunnelmaltaan skandinaavisen kuulas, ikään kuin kirjan henkinen ja uskonnollinen maailma nousisi pohjoisen valon ja askeettisen ilmaston maisemasta. Arkisista asioista ja monien tavallisten tai outojen sivuhenkilöiden tarinoista nousee vaivihkaa esiin elämän arvoon liittyviä kysymyksiä.
Romaanin sisäistä maailmaa sävyttää kertojana toimivan päähenkilön jokseenkin rajoittunut kyky ymmärtää ympäristöään ja läheisiään objektiivisesti. Romaani on lukukokemuksena yhtä lailla outo kuin päähenkilönsä.
Dorén kuvien kautta syvästi uskova päähenkilö on eräänlainen Jumalan narri tai sijaiskärsijä, idiootti, vähän ehkä marttyyri tai kristushahmokin. Omasta näkökulmastaan hän on elänyt onnellista elämää. "Kirjain tappaa, mutta Henki tekee eläväksi", hänen äidin-isänsä opetti Paavalia siteeraten.

