Suomen Kuvalehdessä oli syksyllä äänestys suomen kielen kauneimmista sanoista. Asiantuntijaraadissa voitti sana aalto, lukijat pitivät kauneimpana äitiä. Kielen ammattilaisilla ja suurella yleisöllä oli selvästi erilaiset kriteerit: raati painotti äänneasua, lukijajoukko sanan sisältöä.

Aalto on minustakin kaunis sana, koska äänneasu on sopusoinnussa merkityksen kanssa. Äiti kuulostaa rumalta niin kuin ä-sanat usein; esimerkiksi ruotsin mamma huokuu enemmän emomaista läheisyyttä.

Minusta kaunein sana on kuitenkin lumi. Sen alku on pehmeä kuin vastasatanut hanki, mutta lopussa tulee pistävä i, joka muistuttaa, että lumi on kylmää ja kirpeää. Lisäksi lumi muistuttaa sanaa uni, joka on yhtä pehmeä mutta keveämpi sana.

Lumi tuo myös mieleen valon — eikä vain siksi, että latinan sana lumen tarkoittaa valoa. Pohjoisen ihmisille lumi on auringon korvike, joka syksyn jälkeen peittää kaiken ruman, valaisee valkoisuudellaan ja luo mielikuvan puhtaasta alusta. Kun jättää jälkensä uuteen lumeen, on taas kuin vastasyntynyt lapsi, maailmansa luoja ja elämänsä hallitsija.

En olisi koskaan uskonut, että minun tulisi ikävä lunta. Mutta kun vihmainen pimeä on kestänyt kuukausia, huomaan katsovani joulukorttien lumikuvia kaihonsekaisin tuntein. Ajattelen lumienkeleitä ja lumilyhtyjen tuiketta. Ikävöin pyryjä ja hankikantoja. Ja vaikka inhoan talvea ja kylmää, muistan yhtäkkiä miltä pakkaslumi tuoksuu ja miltä se tuntuu niskassa, kun se menee kauluksesta sisään.

Lumi on enemmän kuin sana tai veden olomuoto. Se jäsentää vuoden, rajaa elämän ja kulttuurin ehdot ja vaikuttaa mielentilaan. Ei ole ihme, että suomen murteista löytyy yli sata tapaa sanoa sataa lunta. Lunta voi paitsi tupruta ja tuiskuta myös höytyillä, kyvehtiä ja haituilla, ja joskus viskoo lunta kuin jalkarättejä tai tulee lunta kuin akanpaloja.

Joulu ei tuntunut joululta ilman lunta. Eikä uusi vuosi ole alkanut, kun ei ole lunta.

Niin että jos joku siellä ylhäällä kuulee: Saisiko sitä edes vähän. Vitiä tai nuoskaa, samantekevää. Kunhan olisi valkoista, kylmää ja pehmeää.

Kunhan olisi lumen valoa.