Suomessa marsu on hellyttävä kotieläin, mutta olosuhteissa, joissa ruokaa on niukasti, kotieläimet päätyvät pataan. Perussa intiaanit kesyttivät marsun tuhansia vuosia sitten, ja se on edelleen vuoristossa asuville kyläläisille tärkeä proteiinin lähde.

Kirkon Ulkomaanavun kouluttaja Nina Silander vieraili loppusyksystä Perussa. Matkan tarkoitus oli tutustua perulaisen Diaconia-kansalaisjärjestön projekteihin.

— Järjestö tekee Andien vuoristoseudulla kehitysyhteistyötä, jota Kirkon Ulkomaanapu tukee. Ohjelmaan kuuluu muun muassa kylien ruokaturvan parantaminen. Siinä marsuilla on tärkeä osa, Silander kertoo.

Luonnonolosuhteet vuoristossa ovat ankarat: lämpötila nousee harvoin yli kymmenen asteen ja viljelymahdollisuudet ovat rajalliset. Perheet ovat nyt oppineet rakentamaan kasvihuoneita. Marsuja ruokitaan entistä paremmilla heinälajikkeilla.

— Kun marsut saavat parempaa ruokaa, niistä tulee suurempia. Aiemmin ne juoksivat vapaana keittiön lattialla, mikä ei ollut hygieenistä. Nyt niille on rakennettu omia tarhoja.

Silander maistoi kylässä itsekin marsua, parasta mitä vieraille oli tarjota.

— Olisi ollut epäkohteliasta olla syömättä. Eri kulttuureissa ravinto on kehittynyt olosuhteiden mukaan. Marsu on ravintoarvoiltaan hyvää lihaa, elintärkeä vuoriston asukkaille.