Amerikkalaisella toimittajalla William Leithillä on pohjaton nälkä. Hänen nälästään on ilmestynyt oikein kirja, ja kustannusosakeyhtiö Tammen ja kääntäjä Henry Tannerin ansioista Leithin loppumattomasta nälästä voi nyt lukea myös suomen kielelle.

Kirjassaan Leith kertoo, kuinka hän himoitsee ranskalaisia, sipsejä, bageleita, hampurilaisia, suolakeksejä, kahvia, limua ja paljon muuta.

Ruoka on elämän keskipiste: mitä syödä, millä dieetillä olla ja milloin taas sortua ahmimaan. Leith tietää mainiosti, miten ihminen on rakennettu pitämään itsensä hengissä. Jos paastoat, ruumisparka luulee, että on nälänhätä, ja alkaa käyttää säästeliäästi saamiaan ruokavaroja. Kun paasto loppuu, ruumis varautuu uuteen nälänhätään käyttämällä ravintoaineet edelleen tarkkaan. Seuraus on lihominen, vaikka laihtua piti.

Jos joku luulee, että laihduttaminen vaatii vain hiukan tahdonvoimaa, kannattaa tutustua Leithiin ja hänen syöpön tunnustuksiinsa. Lihavuus on paljon isompi ongelma, kuin äkkiseltään saattaisi luulla. Siksi Leith aloittaa kirjan lopussa terapian.

Leithin kirja Pohjaton nälkä tuo mieleen muutaman vuoden takaisen kokemuksen toisenlaisesta maailmasta. Ajettiin autolla leveää tietä. Sitä mahtuivat kulkemaan panssariautotkin. Tien päässä seisoi poliisi valmiina pysäyttämään. "Niinpä tietysti. Tämä on taas niitä maita, joissa ulkomaalainen putsataan oikein viran puolesta", ajattelin. "On muka ajettu ylinopeutta. Tai sitten poliisi keksii muuta sakotettavaa."

Ikkuna veivattiin auki.

— Olisiko teillä leipää? kysyi poliisi.

— Lapset ovat kotona nälissään.