Vihreiden kummitusten maasta
Pascal Khoo Thwe vieraili joulunaikaan Vantaalla. Samalla hän kertoi nuoruudestaan sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa.
Kirjailija-toimittaja Pascal Khoo Thwe kuvailee kotimaansa Burman politiikkaa yhdellä sanalla: arvaamaton. Hänen mielestään ei olisi yhtään yllättävää esimerkiksi se, että pääkaupunki muuttaisi paikkaa yhdessä yössä. Burmassa eli Myanmarissa — kuten sotilasjuntan antama maan virallinen nimi nykyisin kuuluu — on ainoastaan yksi laillinen puolue, Myanmarin sosialistinen puolue.
Burmassa lukuisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien pahimpana uhkana ovat sotilaat, jotka ajavat ihmisiä pakoon hengenvaaralliseen viidakkoon. Toinen sotilaiden ahdistelema ryhmä ovat sotilasjuntan mielivaltaa vastustavat opiskelija-aktivistit.
Nyt lähes kymmenen vuotta Lontoossa asunut Khoo Thwe halusi kirjoittamalla käydä läpi nuoruutensa ahdistavatkin muistot. Hän alkoi kirjoittaa elämästään esseetä, joka laajeni omaelämäkerraksi. From the Land of Green Ghosts (Vihreiden kummitusten maasta) ilmestyi vuonna 2002, ja sai hyvän vastaanoton kriitikoilta.
Tyttöystävä tapettiin
Vihreät kummitukset ovat Pascal Khoo Thwelle pelottavia Burman armeijan vihreäpukuisia sotilaita.
Ennen Iso-Britanniaan lähtöään Khoo Thwe oli ehtinyt protestoida noin vuoden verran sotilasjunttaa vastaan.
Elettiin vuotta 1988. Khoo
Thwen tyttöystävää oli kidutettu, raiskattu ja hänet oli lopulta tapettu.
Tuona vuonna eliminoitiin kymmeniätuhansia opiskelija-aktivisteja.
— Kirjoitin muutamia kirjeitä Cambridgen yliopiston filosofian professori John Caseylle, jonka olin tavannut työskennellessäni tarjoilijana kiinalaisessa ravintolassa.
— Kerran ravintolaan tuli syömään John Casey. Hän oli kuullut, että pidän James Joycesta, ja halusi tavata minut. Kun hän sitten tuli syyskuussa 1989, hän kysyi minulta, haluanko lähteä Cambridgeen opiskelemaan.
Khoo Thwe lähti, ja on sillä tiellään.
Oman ajattelun vaikeus
— Uudessa maassa pahinta oli aluksi brittiläiseen mentaliteettiin tottuminen. Myös sateinen ja kylmä sää ärsytti, ja ikävät muistot väkivallasta ja kurjuudesta saivat näkemään painajaisia. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin alkaa muodostaa omia mielipiteitään, Pascal Khoo Thwe muistelee Cambridgeen saapumistaan.
Hänellä oli myös hirvittävä koti-ikävä ensimmäisen kolmen–neljän vuoden ajan.
Khoo Thwe petrasi pari vuotta englannin kieltään ja jatkoi sitten jo Burmassa, Mandalayn yliopistossa käynnistyneitä englantilaisen kirjallisuuden opintojaan valmistuen vuonna 1995.
— Valmistumisen jälkeen minun oli vaikea löytää koulutustani vastaavaa työtä. Myin väärennettyjä hajuvesiä, tiskasin, olin pankissa ja sanomalehdessä tutkijana.
Sitten Khoo Thwe muutti Lontooseen, jonka buddhalaisluostareissa hän tutustui maanmiehiinsä saaden samalla myös sosiaalisen tukiverkon.
Burmaan hän palasi vuonna 2001 puoleksi vuodeksi kiertelemään pakolaisleirejä.
— Pakolaisleirit olivat kuin eläintarhoja: erästäkin tyttöä esiteltiin 25 dollarilla ulkomaalaisille. Leireillä ihmisten psyyke oli ehkä kaikkein pahimmassa kunnossa, koska mitään henkistä tukea ei ollut. Todellisuuden ja mielikuvituksen erottaminen oli pakolaisille erityisen vaikeaa. Lisäksi elämä pakolaisleirissä on passivoivaa.
Pappisseminaarista kirjailijaksi
Kirjailija Pascal Khoo Thwestä tuli sattumalta, kun hän alkoi kirjoittaa kokemuksistaan luovan kirjoittamisen kurssilla Cambridgessa. Casey rohkaisi häntä laajentamaan kirjoitustaan, joka paisui lopulta vuosien saatossa kokonaiseksi kirjaksi.
Aivan alun perin Khoo Thwestä piti tulla pappi. Hän meni 13-vuotiaana katoliseen pappisseminaariin, jossa opiskeltiin varhaisesta aamusta latinaa, englantia ja luonnontieteitä.
— Olen lähtöisin pienestä kayan-heimosta, joka on tunnettu kirahvinkorukaulaisista naisista. Sukuni harjoitti ensin animismia, sitten buddhalaisuutta ja viimein siirtyi katolilaisuuteen 1930-luvulla. Elin perinteiden ja erilaisten uskontojen ympäröimänä.
Katolisen uskon toi Khoo Thwen pieneen kotikylään hänen isoisänsä, joka oli arvostettu kyläpäällikkö.
— Isoisäni tutustui katoliseen pappiin, ja kiinnostui tämän kautta kristillisestä uskosta. Isoisä käännytti sitten koko kylän.
— Sosiaalinen kohoaminen koulutuksen avulla ei ole Burmassa mahdollista, mutta papit ovat arvostettuja. Siksi minäkin päätin aloittaa pappisopinnot.
Neljän vuoden jälkeen Khoo
Thwe kuitenkin keskeytti opintonsa ja siirtyi Mandalayn yliopistoon
opiskelemaan englannin kieltä ja burmalaista kirjallisuutta.
— Halusin laajentaa horisonttejani ja opiskella muutakin ennen papiksi ryhtymistäni.
Missiona neutraali tiedonvälitys
Nyt Pascal Khoo Thwe on kääntänyt monen vuoden ajan Norjasta käsin toimivalle Democratic Voice of Burman (DVB) radio- ja televisiokanavalle uutisia burmasta englanniksi. DVB:ssä hän toimi jo 1980-luvun lopulla Burmassa.
DVB:n missiona on edistää neutraalia tiedonvälitystä Burmasta, vähentää maan lukuisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä ristiriitoja, istuttaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja edistää itsenäistä mielipiteenmuodostusta sekä sosiaalista ja poliittista keskustelua propagandan hallitsemassa maassa.
Tulevaisuudessa Khoo Thwe haluaisi palata kotimaahansa.
— Siellä olisi paljon tehtävää. Yksi tärkeä asia olisi pelastaa uhkaavalla vauhdilla tuhoutuvia metsiä. Epäilen sen kuitenkin olevan mahdotonta ainakin lähitulevaisuudessa.
Burmaa on hallinnut vuodesta 1962 sotilasjuntta, jonka johdossa oli pitkään kenraali Newin. Maan nykyinen johtaja on kenraaliluutnantti Than Shwen. Sotilasjuntta sanoo harjoittavansa "buddhalaista sosialismia". Buddhalaisuus on 50 miljoonan asukkaan maan valtauskonto. Sotilasjuntta antoi vuonna 1989 maalle uuden nimen Myanmarin liitto, mutta monet käyttävät yhä vanhaa nimeä Burma oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin toivomuksesta. Aung San Suu Kyi voitti ylivoimaisesti vuonna 1990 järjestetyt vaalit, mutta vaalien tulos mitätöitiin ja häntä on sen jälkeen pidetty vuosia kotiarestissa. Vuonna 1991 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyi on Burman itsenäisyystaistelua Britanniasta johtaneen ja vuonna 1947 murhatun kenraali Aung Sanin tytär. Sotilasjuntan lisäksi etnisten ryhmien suuri lukumäärä ja ryhmien erilaiset intressit ovat aiheuttaneet Burmassa levottomuuksia ja sotia. Sotilashallinnon mielivallan kohteeksi ovat joutuneet erityisesti hallintoa kritisoivat opiskelija-aktivistit, mutta myös eri etniset ryhmät, joita sotilaat ovat ajaneet pakoon viidakkoon. Sisäinen pakolaisuus on ajanut maan kriisiin, ja myös naapurimaassa Thaimaassa on tuhansia burmalaisia pakolaisia. Osa vaaleissa valituista kansanedustajista pääsi pakenemaan sissien hallitsemille raja-alueille, jossa he perustivat pakolaishallituksen. Valtaosa maailman maista noudattaa YK:n Burmalle asettamia pakotteita, jotka kieltävät maan sotilashallinnon, asevoimien, turvallisuusjoukkojen sekä niihin yhteydessä olevien henkilöiden maahan ja kauttakulun. Suomi vastaanottaa vuosittain noin sata pakolaista Burmasta. Vantaalla oli burmalaisia pakolaisia vuonna 2006 neljäkymmentä.

