Parin vuoden takaisessa Ylen Suuret suomalaiset -äänestyksessä kymmenen finalistin joukkoon valittiin Turun piispa Mikael Agricola, joka eli noin 1507–1557. Valinta oli perusteltu, sillä kielellisesti lahjakas ja sivistynyt kirkonmies loi pohjan suomen kirjakielelle. Hän julkaisi noin 2400 sivua suomenkielistä tekstiä ja kehitti satoja uudissanoja, joista monet ovat yhä käytössä. Ei kuitenkaan tiedetä, oliko suomi hänen äidinkielensä.

— Monet kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että Agricola oli suomenkielinen. Historiantutkijana oma kantani on toinen. Hän oli kotoisin umpiruotsalaisesta ympäristöstä ja on epätodennäköistä, että tuollaisella paikalla oltaisiin esimerkiksi avioiduttu yli kielirajan. Koska Agricola käytti suomea erinomaisesti, kysymys on kuitenkin toisarvoinen, pohtii Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Simo Heininen.

Heiniseltä ilmestyy helmikuussa elämäkerta Mikael Agricola: Elämä ja teokset. Uusimpaan tutkimustietoon pohjautuva kirja on ajankohtainen, sillä tänä vuonna vietetään Agricolan juhlavuotta. Hänen kuolemastaan tulee 9. huhtikuuta kuluneeksi 450 vuotta.

Sukunimi isän ammatin mukaan

Agricolan juhlavuoden vietto alkoi sunnuntaina Agricolan kotipitäjässä Pernajassa pidetyllä Agricolan messulla. Pernajan kivikirkko oli pystyssä jo Agricolan syntyessä Torsbyn kylässä maatilalla, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kirkolta.

Agricolan isän nimi oli Olavi tai ruotsalaisittain Olof. Äidin nimeä ei tiedetä, eikä myöskään Agricolan tarkkaa syntymävuotta. Sisaria oli kolme.

Agricolan syntymätila oli kohtuullisen varakas. Maatalon pojan lähettäminen opin tielle ei kuitenkaan ollut keskiaikana mitenkään tavallista.

— Pernajassa ei ollut minkäänlaista koulua, joten kirkkoherran on täytynyt jollakin tavalla huomata Mikaelin poikkeuksellinen lahjakkuus. Noin vuonna 1520 hänet lähetettiin Viipuriin kouluun, Heininen kertoo.

Viipurissa Agricola sai ensimmäiset kosketuksensa uskonpuhdistusliikkeeseen, sillä Viipurin linnaa hallitsi palkkasoturina toiminut saksalainen kreivi, joka oli innokas reformaation kannattaja. Opiskelijana Mikael Olavinpoika otti käyttöön latinankielisen nimen Agricola, maanviljelijä. Nimi, joka kuvasi hänen isänsä ammattia, oli yleinen tuon ajan humanistien piirissä varsinkin Saksassa.

Kustaa Vaasan uskonpuhdistus

Ruotsin ja samalla Suomen kuninkaaksi nousi 1523 Kustaa Vaasa, joka toteutti valtakunnassaan uskonpuhdistuksen vuonna 1527. Hengellisiä syitä painavampi motiivi kuninkaalle oli valtion velkataakka ja vallan ja varojen keskittäminen kruunulle. Kulttuurista ja sivistyksestä kuningas ei piitannut.

Kirkko omisti keskiajan lopulla viidenneksen Ruotsin maatiloista ja piispoilla oli vahva asema myös poliittisina johtajina. Kuningas teki itsestään kirkon johtajan ja otti suurimman osan sen omaisuudesta ja verotuloista. Kivikirkkojen rakentamiseen ei enää ollut varaa ja kirkoista vietiin hopeat ja usein myös kellot.

Kuningas nimitti Turun piispaksi dominikaanimunkki Martti Skytten, joka oli hurskas katolilainen, mutta taipui kuninkaan määräysvaltaan. Hän ei kannattanut uskonpuhdistusta, mutta ei asettunut sitä vastaankaan. Uskonpuhdistus toteutettiin vähitellen ja kansan keskuudessa vanhat tavat elivät vielä pitkään.

— Keskeistä oli messun muuttuminen kansankieliseksi, vaikka toki ennenkin oli käytetty kansan kieltä saarnassa, uskontunnustuksessa, Isä meidän -rukouksessa ja Ave Mariassa.

— Lisäksi ehtoollista alettiin jakaa molemmissa muodoissa myös maallikoille. Suitsutus, vihkivesi, öljyn käyttö, pyhimysten alttarit ja pyhäinjäännökset poistettiin, pyhiinvaellukset loppuivat, luostarit hävitettiin ja papit menivät naimisiin, selittää Heininen.

Wittenbergiin käännöstyötä tekemään

Agricola perehtyi reformaation alkuunpanijan Martti Lutherin opetuksiin Wittenbergissä opiskelleen Pietari Särkilahden johdolla. Vuonna 1528 Agricolasta tuli piispan kirjuri ja seuraavana vuonna kansleri. Hän valmisti saarnansa Lutherin kirkkopostillan avulla. Kirja on säilynyt, ja siinä on toistatuhatta Agricolan latinaksi, ruotsiksi ja kreikaksi tekemää reunamerkintää.

— Luultavasti Agricola aloitti Uuden testamentin kääntämisen Suomeksi jo Turussa ja hänet lähetettiin Wittenbergiin opiskelemaan juuri sen takia. Ruotsinkielinen Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1526, ja oli aivan selvää, että kirja piti saada myös suomeksi, selvittää Heininen.

Runsaan parintuhannen asukkaan Wittenbergissä sijaitsi yliopisto, jonka johdossa oli Luther. Kun suomalaiset aiemmin olivat hankkineet lisäoppia useimmiten Pariisista, tuli saksalaisen pikkukaupungin yliopistosta nyt keskeinen opinahjo. Siellä opiskeli Lutherin aikana toistakymmentä suomalaista, joukossa Mikael Agricola ja hänen pernajalaissyntyinen matkatoverinsa Martti Teitti.

Agricola oli jo vihitty papiksi, mutta Wittenbergissä hän opiskeli Lutherin ja Philip Melanchthonin johdolla filosofian maisteriksi. Molemmat reformaattorit kirjoittivat hänestä suosituskirjeen kuninkaalle. Hän pyysi myös kuninkaalta varoja Raamatun suomennustyöhön, mutta turhaan.

Palatessaan Suomeen Agricolalla oli mukanaan runsaasti kirjallisuutta, jota hän hyödynsi työssään. Lutherin ohella Agricola oli hyvin perehtynyt myös suuren humanistin Erasmus Rotterdamilaisen ajatuksiin.

Ensimmäinen aapinen

Suomeen palattuaan Agricola sai kaniikin eli tuomiokapitulin jäsenen viran ja toimi kapitulin kirjurina. Päätyökseen hän toimi hiippakunnan korkeimman oppilaitoksen eli Turun katedraalikoulun rehtorina.

Oppilasaines oli heikentynyt, koska pappien asema oli epävarma eikä kansa siksi enää halunnut lähettää lapsiaan kirkon kouluun. Agricola tuskaili joutuvansa opettamaan "kesyttömiä eläimiä". Toisaalta hän puolusti kouluaan jopa kuningasta vastaan ja kieltäytyi lähettämästä taitavimpia oppilaitaan Tukholmaan kirjanpitäjiksi ja verovirkailijoiksi. Konflikti kuninkaan kanssa johti lopulta Agricolan eroon rehtorin virasta.

Agricola sai vuosien varrella yhä enemmän vastuuta hiippakunnan johdossa, sillä piispa oli jo iäkäs ja kapitulin viroista suurin osa oli täyttämättä. Kuitenkin hänen varsinainen elämäntehtävänsä oli kirjallinen työ. Ensimmäisenä ilmestyi suomenkielinen aapinen eli Abckiria todennäköisesti vuonna 1543. Siitä ilmenee selvästi Agricolan tavoite: kansan opettaminen kirkon perusasioiden ymmärtämiseen sen omalla kielellä.

— Yhtään kokonaista kirjaa ei ole säilynyt, mutta aapinen on voitu panna kokoon useammasta painoksesta. Teoksen varsinainen sisältö on yksinkertainen Katekismus eli siinä on kirjaimiston ja lukusanojen lisäksi käskyt, Isä meidän, uskontunnustus, Ave Maria, sakramentit sekä ruoka-, aamu- ja iltarukoukset, sanoo Heininen.

Jumala ymmärtää suomea

Raamatun suomennustyöllään Agricola loi pohjan suomen kirjakielelle. Varhaisempaa suomea on säilynyt vain joillakin käsin kirjoitetuilla lappusilla, mutta Agricola teki kielestä painokelpoisen. Uusi testamentti eli Se Wsi Testamenti painettiin Tukholman kuninkaallisessa kirjapainossa vuonna 1548. Teos oli upeasti kuvitettu ja siinä oli 718 sivua. Painatustyön maksoi tilaaja eli Agricola ja hänen lähipiirinsä.

— Uusi testamentti oli ilman muuta Agricolan pääteos. Tämän lisäksi hän käänsi myös noin neljänneksen Vanhasta testamentista. Viimeisin eli Ne Prophetat ilmestyi vuonna 1552. Sen jälkeen seuraava suomenkielinen kirja oli vasta 1574 ilmestynyt piispa Paavali Juustenin Katekismus. Käännöstyö loppui rahapulan vuoksi ja koko Raamattu saatiin käännettyä suomeksi vasta 1642. Agricolan käännöstyön jälki näkyi vielä vuoden 1938 kirkkoraamatussa, joten kirkko on hänelle paljon velkaa, Heininen mainitsee.

Käännöstyön pohjana oli paljolti Turun murre, mutta ei yksinomaan. Koska suomen kielessä ei ollut monia tarvittavia käsitteitä, Agricola loi satoja uudissanoja, joista monet ovat käytössä nykyäänkin.

Agricolan toisessa suurteoksessa Rukouskiriassa Bibliasta löytyy kuuluisa lause, jolla Agricola perustelee käännöstyötään: "Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkien mielen". Eli ihminen voi lähestyä Jumalaa omalla kielellään, sillä Jumala tuntee ihmisen sisimmän.

Rukouskirjasta käyvät ilmi myös Agricolan laajat tiedot ja yleissivistys. Kirjassa on ajanlaskuun liittyvää tähtitieteellistä, astrologista, psykologista ja lääketieteellistä reaalitietoa. Ajan tieteellisinä pidettyjen käsitysten mukaisesti Agricola antaa myös neuvoja, minkä taivaankappaleen alaisuudessa on iskettävä suonta.

Psalttarin eli psalmien esipuheessa Agricola luettelee hämäläisten ja karjalaisten pakanallisia jumalia eli hän oli myös uskontotieteilijä. Psalttarin tosin Agricolan seuraaja Paavali Juusten panee Piispainkronikassaan suurelta osin omiin ja oppilaidensa nimiin. Heinisen mukaan tässä on mukana aimo annos kateutta.

— Agricola ei ole tehnyt käännöstyötään yksin, mutta hän on selvästi ollut varsinainen tekijä. Hän on toiminut samalla tavalla kuin Luther eli tehnyt itse pohjakäännöksen ja sitten luetuttanut tekstejä kollegoillaan, Heininen uskoo.

Kuolema rauhanneuvotteluista palatessa

Piispa Martti Skytte kuoli vuonna 1550. Agricola toimi Turun hiippakunnan henkisenä johtajana, mutta virallisesti kuningas nimitti hänet piispaksi vasta neljä vuotta myöhemmin. Samalla kuningas päätti jakaa hiippakunnan kahteen osaan ja Juustenista tuli uuden Viipurin hiippakunnan piispa.

Agricolan piispuusaikana syttyi sota Ruotsin ja Iivana Julman johtaman Venäjän välillä. Sotaa käytiin suurelta osin rajaseudulla eli Suomessa ja Karjalassa. Vuonna 1557 Agricola ja arkkipiispa Laurentius Petri lähetettiin noin satahenkisen valtuuskunnan mukana rauhanneuvotteluihin Moskovaan.

— Arkkipiispa ja Turun piispa olivat valtakunnan kaksi oppineinta miestä. Ei sinne mitään typeryksiä kannattanut lähettää. Oli myös vanha perinne, että neuvotteluissa venäläisten kanssa oli mukana suomalaisia kirkonmiehiä. Tästä Agricolan viimeiseksi jääneestä matkasta ja rauhanneuvotteluista ilmestyy lähiaikoina Kari Tarkiaisen tekemä kirja, jossa on paljon uutta tietoa, kertoo Heininen.

Rauhanneuvotteluista palatessaan Agricola sairastui tuntemattomaksi jääneeseen tautiin ja kuoli noin viisikymmenvuotiaana Uudenkirkon pitäjässä Karjalan kannaksella 9.4.1557.

Agricolan sanoja

Mikael Agricola loi suomeen kieleen satoja uudissanoja, joista monet ovat yhä käytössä. Tällaisia sanoja ovat:

ajallinen, esikuva, esimerkki, esimies, hallitus, hengellinen, hiippakunta, historia, iankaikkinen, inhimillinen, jalopeura, jokapäiväinen, kanne, lohikäärme, luku, luoja, luonnontutkija, luontokappale, neuvonantaja, mielivalta, muistomerkki, muukalainen, nöyrä, omatunto, sananlasku, sanoma, sotaväki, vapahtaja, velvollinen, vertaus, vihollinen, virkamies