Miekat taipuvat rauhaan
Sota ja rauha ovat saaneet otteen kuvanveistäjä Eila Oksasesta.
Eila Oksanen,64, voitti pronssiveistoksellaan Rauha Vantaan aikuisopiston ja seurakuntien järjestämän Pyhä-taidekilpailun. Kisaan osallistui 68 teosta. Kilpailun voittajasta raati oli yksimielinen.
— Vantaan seurakunnat lunastaa teokseni. Sen sijoituspaikka päätetään myöhemmin. Nyt saan työni ensimmäistä kertaa esille julkiseen tilaan, Oksanen iloitsee.
Pronssista valettu voittajateos on 80 senttiä korkea ja painaa noin 10 kiloa. Symboliikaltaan monimerkityksisessä työssä maahan on isketty kaksi toisiaan vasten pyöreästi taipuvaa, rosopintaista miekkaa.
— Veistos on jatkoa sodan ja rauhan teemaan liittyvään veistossarjaani. Teokseni on sanottu muistuttavan lisäksi Vantaan seurakuntien kalalogoa.
Raadin mukaan Oksasen teoksessa kohtaavat nykypäivä ja historia. Veistosta luonnehditaan myös monumentaaliseksi.
— Olisi mahtavaa toteuttaa sama työ useiden metrien korkuisena. Ajatus houkuttaa, Oksanen toteaa.
Elämä on pyhää
Miekkojen muotoja ja niiden symboliikkaa Oksanen ryhtyi tutkimaan noin viisi vuotta sitten.
— Historiassa risti sekä sodan ja vallan symbolina tunnettu miekka liittyvät usein toisiinsa. Myös television sotauutiset vaikuttavat minuun. Ehkä siksi sodan ja rauhan teema ei päästä minua otteestaan.
Teoksellaan Oksanen ottaa kantaa rauhan puolesta. Sodista huolimatta hän unelmoi, että jonain päivänä eri puolilla maailmaa sotivat ryhmittymät ja eri uskonnot rakentavat rauhaa yhdessä.
— Veistokseni ristimiekat saattavat näyttää rauhanomaisin elein toisiaan lähestyviltä ihmisiltä. Toisaalta haluan teokseni muistuttavan meitä sotien uhreista.
Oksasen mielestä elämässä on paljon pyhää.
— Usein pidämme kaunista maisemaa, arkista elämää ja puhdasta vettä itsestään selvinä asioina. Tosin maiseman pyhyyden saattaa huomata vasta jälkeenpäin miljööseen sopimattoman rakennuksen rikkoessa näköalan, hän huomauttaa.
Käsillä tekemisen tarve
Vantaalle 20 vuotta sitten Turusta muuttanut Eila Oksanen on ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä koko ikänsä. Aikuisopiston kursseille hän hakeutui lähes heti Vantaalle muutettuaan.
— Aiemmin olin 19 vuotta töissä lääketehdas Leiraksen tutkimus- ja tuotekehittelylaboratoriossa. Vantaalla olen taiteen tekemisen ohessa pitänyt huolta vanhasta talostamme ja isosta puutarhastamme.
Aikuisopistossa Oksanen on ollut pitkään Pekka Rytkösen oppilaana. Sitä ennen hän opiskeli kuvanveistoa 1997 kuolleen professori Terho Sakin kursseilla ja toimi myös tämän assistenttina.
— Ideoiden kypsyttely vaatii luovaa joutilaisuutta. Professori Sakki korosti, että taidetta oppii vain tekemällä sitä itse. Se on myös minun mottoni.
Oksanen työskentelee aikuisopiston kuvanveistoryhmässä ja kotinsa yhteydessä olevassa työhuoneessaan. Pronssin lisäksi hän tekee taidetta betonista, kipsistä ja luonnonmateriaaleista.
— Tarpeeksi isojen työtilojen puuttuessa pystyn tekemään kookkaita teoksia kotipihallani vain kesäisin. Talvisin voin tehdä niitä opistolla.
Rytmisiä hahmoja
Aikuisopiston näyttelyiden lisäksi Eila Oksasen töitä on ollut esillä useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Myös hänen pihaltaan löytyy veistoksia. Puutarhaansa hän on sijoittanut muun muassa Aatamia ja Eevaa kuvaavat kookkaat betonipatsaat.
Nyt hän tekee rytmisiä voimistelijoita ja muusikkoaiheisia pienoisveistoksia. Niillä hän haluaa ilmentää harmonista kauneutta.
— Pienoisveistokseni kuvaavat muun muassa viulisteja, sellistejä ja harpunsoittajia.
Oksasen tavoitteena on saada kuollut materiaali elämään.
— Haasteellisinta kuvanveistossa on ilmentää muodoilla ja hahmoilla abstrakteja ajatuksia ja tunteita, hän miettii.
Eila Oksanen viimeisteli ma 11.9. betonista valamaansa Pallopoika-veistosta.

