Tämän pyhän tarkoitus on muistuttaa meitä kiittämisen tärkeydestä. Kaikista niistä ihmisistä, joita Jeesus maanpäällisen toimintansa aikana auttoi, vain ani harva palasi takaisin kiittääkseen. Tästä oiva esimerkki on vaikkapa Luuk. 17:11–19. Kymmenestä Jeesuksen parantamasta spitaalisesta vain yksi palasi takaisin.

Maailma ei tässä mielessä ole paljoakaan muuttunut 2000 vuodessa. Yhä edelleen meitä ihmisiä vaivaa taipumus lähestyä Jumalaa vain pyyntöjen ja parannusehdotusten merkeissä. Kiitokset jäävät usein taka-alalle, sillä unohdamme helposti kaiken sen jokapäiväisen hyvän, mikä meitä elämässämme kohtaa. Pidämme hyviä asioita itsestäänselvyyksinä. Keskitymme siihen, mikä voisi olla paremmin huomaamatta kaikkea sitä, joka elämässämme jo on hyvää ja arvokasta.

Kiitos unohtuu helposti myös ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Useiden jokapäiväisten itsestäänselvyyksien, kuten vaikkapa siistittyjen tilojen, valmiin ruoan tai ajallaan loppuunsaatetun työtehtävän takaa löytyy usean ihmisen työpanos. "Kissa kiitoksella elää" kuuluu vanha sananlasku. Totuus kuitenkin on, että kiittäminen on meille helppo tapa muistaa, kannustaa ja arvostaa toinen toistamme ja tekemäämme työtä.

Muistakaamme siis kiittää toisiamme ja Jumalaa. Elämässä on paljon mistä olla kiitollinen ja iloita!

Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6, 9 tai Ps. 136:1–9, 25–26, Neh. 8:5–10, 1. Tess. 5:16–24 ja Matt. 11:25–30.