Sari Purmonen, 29:

"Pelkäsin tylsistyväni kotona"

Pakkalan perhekerhossa viihtyvällä Reko Airaksisella on ikää vuosi ja 11 kuukautta. Nuorimies käy perhekerhossa äitinsä Sari Purmosen kanssa.

Tällä kertaa perhekerhoon saapuu 12 äitiä. Mukanaan heillä on sylivauvoja ja leikki-ikäisiä lapsia. Osa isoimmista vesseleistä siirtyy puuhastelemaan omaan tilaan lastenohjaajien kanssa. Äidit jäävät juttelemaan toiseen huoneeseen kahvikupin äärelle.

Lastenohjaajat Heli Sjöberg ja Outi Kankaanpää houkuttelevat pellavapäistä Rekoa leikkimään, mutta poika ei halua päästää äitiä näköpiiristään. Juuri nyt hänen mielestään on parempi mutustaa omenaa äidin sylissä.

— Reko ei ole ollut hoidossa kodin ulkopuolella. Jouluun mennessä toivon hänen oppivan olemaan erossa minusta, sillä palaan töihin ensi syksynä. Perhekerhossa on turvallista totutella päiväkotielämään, Sari Purmonen pohtii.

Keskustelua aikuisessa seurassa

— Tervetuloa ja olkaa kuin kotonanne. Ovatko kaikki saaneet kahvia? perhetyöntekijä Leena Jokinen kyselee naisilta.

Äidit istahtavat ison pöydän ympärille. Kuulumiskierroksen jälkeen he syventyvät keskustelemaan sovinnon tekemisen vaikeudesta.

Naisten puhuessa Reko käy eteisessä tutkimusretkillä samanikäisen Sakun seurassa. Toisiinsa pojat ovat tutustuneet Pakkalan asukasyhdistyksen kahvilassa, jonka toimintaa Sari Purmonen ja neljä muuta äitiä pitävät yllä vapaaehtoisesti.

— Olemme käyneet seurakunnan kerhossa viime keväästä lähtien. Toimintaan minut houkutteli eräs täällä pidempään käynyt tuttu äiti, Sari Purmonen kertoo.

— Kerhossa on mukava jutella rennossa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä aikuisessa seurassa. Noin 90 prosenttia puheesta liittyy lapsiin ja perheen arkeen. On tärkeää saada kuulla muiden aikuisten mielipiteitä itseään askarruttavista asioista, ja on ollut vapauttavaa tajuta, että en ole ainoa äiti, jolla on joskus huolia.

Ennen Rekon syntymää Sari Purmonen piti äitiyttä hyppynä tuntemattomaan. Siksi äitiyteen sopeutumisen helppous yllätti hänet.

— Pelkäsin tylsistyväni jäädessäni kotiin. Olen kuitenkin viihtynyt kotona paremmin kuin odotin. Rekon äitinä oleminen on ihanaa, hän toteaa.

Paluu töihin tuntuu etäiseltä

Pakkalan perhekerhossa äidit keskustelevat Leena Jokisen luotsaamana aina jostain teemasta. Lasten kasvatuksen lisäksi naiset ovat pohtineet muun muassa parisuhteen kiemuroita sekä naisen elämää ja itsetuntoa.

— Perhekerhossa ei ole puhumispakkoa. Jollekin äidille pieni hetki omassa rauhassa kahvikupin ääressä voi olla luksusta, Jokinen toteaa.

Perheen päivärytmiin sopiva kerho tarjoaa Sari Purmoselle ja Rekolle vaihtelua arkeen.

— Reko herää aamuseitsemältä. Aamiaisen jälkeen ulkoilemme. Kerran viikossa käymme perhekerhossa ja asukaskahvilassa sekä muskarissa. Ennen puolta päivää syömme lounaan ja sitten Reko menee päiväunille, Purmonen valottaa kaksikon arkipäivien ohjelmaa.

Ensi syksyyn asti Purmonen on hoitovapaalla kaupallisen alan työstään.

— Nyt ajatus töihin paluusta tuntuu vielä tosi etäiseltä. Perhekerhossa on silti ollut mielenkiintoista kuulla muilta äideiltä, miten paluu töihin on sujunut.

— Töihin menoa enemmän jännitän päivähoitopaikan löytämistä Rekolle. Päivähoitojonossa on Pakkalassa liki sata lasta, hän huokaa.

Päivähoitopaikkojen puute ja niiden sijainti onkin Pakkalan perhekerhossa käyvien äitien kestopuheenaihe. Tikkurilan päivähoitotoimiston mukaan tällä hetkellä 150 alueella asuvaa lasta viedään päivähoitoon Tikkurilaan, Martinlaaksoon ja Myyrmäkeen.

Tuija Hakkarainen, 36:

"En halua pojastani lapsikeisaria"

Lastenohjaajat Salme Lehtinen ja Anzela Ozola ovat aloittamassa perhekerhoa Vantaanlaaksossa. Yhteisen alkuhartauden aiheena on kertomus Jeesuksesta siunaamassa lapsia.

— Onko Jumala tässä tuomarina? neljävuotias Elmeri kysyy Salme Lehtiseltä yllättäen.

— Ei me nyt tarvita tuomaria, ohjaaja vastaa.

— No, mutta sitten mä voin olla tuomari, Elmeri toteaa.

Aikuisia pojan replikointi riemastuttaa. Hetken kuluttua Elmeri pääsee kiinnittämään kertomukseen liittyviä hahmoja tauluun. Hartauden lopuksi avustajat Saara, 4, ja Milla, 5, sammuttavat alttarikynttilät.

Tuija Hakkarainen lähtee muiden aikuisten ja lasten mukana piirileikkiin 11-kuukautisen Olli-poikansa seurassa. Tänä aamuna kaksikko on tuonut kerhoon myös perheen luona kyläilevän Ollin kummitädin Tiinan.

— Tule ystäväksi näin, kaveriksi nimittäin, meillä hauskempaa on käsikkäin, kerholaiset rallattavat piirissä.

Alkutuokion jälkeen osa aikuisista ja lapsista siirtyy toiseen huoneeseen tekemään ohjaajien opastuksella kotiinsa sopivia huoneentauluja. Osa lapsista jatkaa leikkejään äitien jutellessa keskenään. Vähän myöhemmin kerhossa on tarjolla omakustannehintaan kahvia ja mehua.

Seuraa ja sosiaalisia taitoja

Vantaalla puolitoista vuotta asunut Tuija Hakkarainen on perhekerhossa toista kertaa elämässään.

— Olen ollut liki vuoden Ollin kanssa kahdestaan kotona. Vain kesällä olimme mummolassa Kuopiossa. Muita lapsia ja aikuisia olemme tavanneet oman talomme pihalla.

Hakkaraisen saama ensivaikutelma perhekerhosta on hyvä. Avoimelta vaikuttavaan ryhmään oli hänen mielestään uutena kasvona helppo tulla. Muista kerhossa tapaamistaan äideistä hän tunsi ennestään ainoastaan yhden naapurin rouvan.

— En tiennyt lainkaan perhekerhoista, mutta onneksi Kuopiossa asuva siskoni vihjaisi minulle asiasta. Etsin netistä tietoa seurakunnan sivuilta ja laitoin sitten toimintamuotoon liittyviä kysymyksiä sähköpostitse Vantaankosken seurakuntaan.

Laakson sairaalassa osastonsihteerinä työskentelevä Hakkarainen aikoo olla hoitovapaalla ensi kevääseen asti. Hän toivoo Ollin oppivan perhekerhossa sosiaalisia taitoja.

— Samanikäisten lasten seuraan tottuminen on hyväksi pojalleni. Toivon hänen ymmärtävän, että me vanhemmat emme halua hänestä lapsikeisaria, vaikka hän onkin perheemme ainokainen.

Lelujen kanssa kotona itsekseen viihtyvä Olli tuntuu nauttivan myös kerhotouhuista.

— Aina välillä Olli tosin käy kesken puuhiensa sekä kotona että täällä kerhossa tarkistamassa, että olen varmasti lähettyvillä, äiti kertoo.

Tuija Hakkarainen itse nauttii muiden aikuisten seurasta.

— Kerho tuo vaihtelua rutiineihin. Normaalisti olisimme nyt hiekkalaatikolla puuhastelemassa.

Äitiys on sopeutumista

Ennen Ollin syntymää Hakkaraiset asuivat Helsingissä. Vantaalta löytämäänsä rivitaloasuntoon Hakkaraiset muuttivat Tuijan ollessa neljännellä kuukaudella raskaana.

— Edellinen kotimme kävi pieneksi. Saimme sen myytyä nopeasti, mutta emme löytäneet uutta kotia heti tilalle. Jonkin aikaa asuimme yksiössä. Tavaramme oli varastoitu eri puolille pääkaupunkia, Tuija Hakkarainen muistelee.

Ollia Tuija kuvailee isin pojaksi.

— Isä on Ollin paras kaveri. Minua Olli pitää usein välttämättömänä kodinkoneena, vilkkaan pojan äiti huokaa leikilliseen sävyyn.

Hakkarainen arvelee äitiyden muuttaneen häntä ihmisenä monin tavoin. Ollin synnyttyä hän kertoo myös opetelleensa pääsemään eroon täydellisyyden tavoittelustaan.

Äitiyttä hän kuvailee pitkäksi ja jatkuvaa sopeutumista vaativaksi, mutta ihanan kiinnostavaksi prosessiksi.

— Kaikkea ei ehdi nykyään tehdä, eikä kaiken tarvitse sujua tiukan minuuttiaikataulun mukaan. Nyt Olli määrää tahdin perheessämme.

Ohjelmaa pienille ja isoille

Vantaan seurakunnissa toimii yli 30 kerhoa, joihin vanhemmat ja muut läheiset aikuiset voivat tulla alle kouluikäisten lastensa kanssa. Kerhoista lähes kaikki kokoontuvat viikoittain.

Joissain kerhoissa aikuisille ja lapsille on erillistä toimintaa, toisissa kaikenikäiset puuhaavat yhdessä. Kerhoihin ei tarvitse etukäteen ilmoittautua.

Lapset ja vanhemmat erikseen

Hakunilan seurakunta

Hakunilan kirkko, Hakunilantie 48, äitien iltakerho ke 4.10., 1.11. ja 29.11. klo 18–19.30

Pyhän Annan lastenkirkko, Koulutie 11, to klo 9.30–11

Vaaralan kirkko, Hakunilantie 5, to klo 9.30–11

Rekolan seurakunta

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko, Kustaantie 22, to klo 9.30–11

Asolan seurakuntatalo, Asolantie 6, ti klo 9.30–11

Päiväkummun seurakuntatalo, Tuovintie 39, ti klo 9.30–11

Tikkurilan seurakunta

Tikkurilan kirkko, Asematie 12, Äidit sanan äärellä ma klo 9.30–11, perhekerho ke klo 9.30–11

Jokiniemen kerhohuone, Ohratie 10 C, ti klo 9.30–11

Pakkalan kerhohuone, Käräjäkuja 1 B, ti klo 9.30–11

Ylästön seurakuntatalo, Lehtikummuntie 2, to klo 9.30–11

Lapset ja vanhemmat yhdessä

Hakunilan seurakunta

Hakunilan kirkko, Hakunilantie 48, avoin päiväkerho to klo 9–11

Pyhän Annan lastenkirkko, Koulutie 11, avoin päiväkerho ke klo 9–11

Rajakylän kerhohuone, Pallotie 17, avoin päiväkerho to klo 9.30–11

Vaaralan kirkko, Hakunilantie 5, avoin perhekahvila ti klo 9–11

Hämeenkylän seurakunta

Hämeenkylän kirkko, Auratie 3, ke 9.30–11

Askisto, Pinokuja 1, perhekerho to klo 9.30–11, Nyyttikerho vuonna 2006 syntyneille vauvoille perheineen ke klo 9.30–11

Pähkinärinne, Lammaspolku 1, pe klo 9.30–11 (ei kuukauden ensimmäisinä perjantaina)

Vapaalan seurakuntatalo, Vanha Hämeenkyläntie 9, to klo 9.30–11

Korson seurakunta

Korson kirkko, Merikotkantie 4, ma klo 12–15

Kulomäen seurakuntakoti, Kulotie 5, to klo 9.30–11

Mikkolan seurakuntakoti Mikael, Venuksentie 4, ti klo 9.30–11

Nikinmäen seurakuntakoti, Surviaisenkuja 1, pe klo 9.30–11

Vallinojan kerhotila, Kirvisenkuja 1, pe klo 9.30–11

Vantaankosken seurakunta

Myyrmäen kirkko, Uomatie 1, ti klo 9.30–11

Kaivokselan kirkko, Kaivosvoudintie 8, ti klo 9.30–11

Kivistön kirkko, Laavatie 2, to klo 9.30–11

Martinristi, Laajaniityntie 2, to klo 9.30–11

Seutulan kappeli, Sohlbackantie 6, pe klo 9.30–11

Vaskipelto, Aapramintie 1, to klo 15–17

Vantaanlaakso, Naapurinkuja 2, to klo 9.30–11

Vantaan ruotsinkielinen seurakunta

Kerhot ovat ruotsinkielisiä.

Myyrmäen kirkko, Uomatie 1, äiti–lapsipiiri to klo 10–11.30

Pakaritupa, Kuriiritie 1, avoin päiväkerho ti klo 9.15–11.15

Tikkurilan kirkko, Asematie 12, äiti–lapsipiiri to klo 9.15–11.30