Laiskottelin Bulgarian auringon alla. Viereisessä aurinkotuolissa makaili iäkäs turistirouva. Pian hänen luokseen tuli nuori nainen kassit täynnä myytäviä vaatteita. Seurasin aikani näiden kahden keskustelua.

Tuli maksun aika. Nainen pyysi kahdesta paidasta kymmentä levaa, joka on meidän rahassamme viisi euroa. Iäkäs rouva halusi maksaa niistä vain yhdeksän levaa. Nuori nainen sanoi hänelle: "Sinulle se ei merkitse mitään maksatko kymmenen vai yhdeksän levaa, mutta minulle merkitsee. Kotona minulla on lapset, jotka huutavat: äiti, äiti."

Ihmisenä oleminen on toisinaan hankalaa. Vaikeiden asioiden top 10 -listalta löytyvät lähimmäisen rakastaminen ja omastaan pois antaminen.

Jeesus ei laiskotellut auringon alla. Hän kohtasi ihmisiä sadoittain, tuhansittain. Mitä hän halusi heidän kuulevan, ymmärtävän ja uskovan? Jeesus halusi heidän ja meidän rakastavan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. "Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Jumala on näkee kaiken, tuntee sydämemme. Aikanaan meistä jokainen vastaa Kaikkivaltiaan edessä teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Virren 509 sanoin: "Herra elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten."

Ensi sunnuntai on 14. sunnuntai helluntaista. Se aihe on Lähimmäinen. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 112:5–9, Ruut 1:8–11, 14–18, Room. 13:8–10 ja Mark. 12:41–44.