Lisätietoa kirkkoherranvaaleista ja ehdolla olevista papeista on Hämeenkylän seurakunnan internet-sivuilta www.vantaanseurakunnat.fi/hameenkyla, jonne tulee syyskuun puolivälissä vaalikone. Sivuilla on tietoa myös Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin tekemän ehdokasasettelun perusteluista.

Ehdokkaisiin voi tutustua henkilökohtaisesti käymällä kuuntelemassa heidän vaalinäytteensä tai osallistumalla Hämeenkylän kirkon seurakuntasalissa järjestettävään vaalikeskusteluun sunnuntaina 1.10. jumalanpalveluksen jälkeen. Olli Nuosmaa antaa virallisen vaalinäytteensä 10.9. pidettävässä jumalanpalveluksessa. Hans Tuomisen vaalinäyte on 17.9. ja Jukka Nevalan 24.9.

Vaalien ennakkoäänestys järjestetään kirkkoherranvirastossa 2.–6.10. kello 9–18. Varsinainen vaali toimitetaan seurakuntasalissa sunnuntaina 8.10. kello 11.15–20 sekä maanantaina 9.10. kello 12–18.

Äänioikeutettuja vaalissa ovat kaikki ne, jotka ovat olleet Hämeenkylän seurakunnan läsnäolevia jäseniä 30.7. 2006 ja ovat täyttäneet 18 vuotta viimeistään ensimmäisenä varsinaisena vaalipäivänä.

Kysymykset ehdokkaille

Miten haluaisit kehittää Hämeenkylän seurakuntaa?

Millä tavalla lähtisit visioitasi toteuttamaan?

Vantaan seurakunnilla on kullakin oma alueensa, mutta monet haasteet ovat Vantaan laajuisia tai jopa valtakunnallisia. Miten ratkaiset tämän yhtälön, kun resurssit ovat niukat?

Toimit kirkon feissarina Pähkinätorilla. Mitä sanot kolmekymppiselle maailmanparantajalle, jonka mielestä kirkko on eettisissä asioissa vanhoillinen ja parhaimmillaankin yhdentekevä?

Millaisia eväitä aiempi työurasi on sinulle kirkkoherran tehtävään antanut?

Missä asioissa sinulla on oppimista, jos sinut valitaan kirkkoherraksi?

Milloin uskosi on ollut eniten koetteilla?

Olli Nuosmaa

Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin ensimmäiselle vaalisijalle asettama Olli Nuosmaa, 58, on Espoon Leppävaaran seurakunnan I kappalainen. Hänellä on vaimo, kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Nuosmaa on vihitty papiksi vuonna 1996. Hänellä on kaupallinen peruskoulutus ja kokemusta esimiestehtävistä liike-elämässä ja kristillisissä järjestöissä. Vuosina 1980–87 Nuosmaa oli lähetystyössä Israelissa. Nuosmaa on toiminut myös merimiespappina. Hänellä on tekeillä eksegetiikkaan liittyvä jatkotutkimus. Harrastuksia ovat musiikki, liikunta, piirtäminen ja valokuvaus.

1. Hämeenkylän seurakunnassa on paljon hyvää toimintaa, innostuneita luottamushenkilöitä ja maallikoita sekä runsaasti osaavaa henkilöstöä. Toivoisin voivani olla vahvistamassa iloisen uskon ja luottamuksen näkymistä ulospäin niin, että Pähkinätorin kyselijäkin näkisi, että tuolla porukalla on jotain, mitä hänellä itsellään ei vielä ole.

Hämeenkylän seurakunta on Vantaan ja koko maankin puitteissa varsin hyväosaisten seurakunta. Kuitenkaan esimerkiksi yhteisvastuukeräyksen tuotto ei ole mitenkään mairittelevalla tasolla. Jos puhutaan visioista, eräänä sellaisena näkisin vision seurakunnasta yhteisönä, jossa lähimmäisenrakkaus voisi toteutua myös omia kukkaronnyörejä vapaaehtoisesti avaamalla.

Ehkä myös seurakunnan näkymistä alueen kouluissa olisi hyvä miettiä: miten seurakunta voisi sekä palvella koulun arkea että vahvistaa ja tukea opettajia heidän raskaassa työssään lasten ja kotien hyväksi entistä paremmin.

2. Vantaan koko aluetta koskevista ongelmista neuvotellaan kirkkoherrojen kesken. Toisaalta seurakuntayhtymän yhteiset työmuodot on valjastettu palvelemaan näitä oman alueen yhteisiä haasteita. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan mahdolliset seurakuntien yhdistymishankkeet etenevät, ja myös, onko niistä todellista hyötyä — siis ovatko yhdistymiset kokonaistaloudellisia vai palveleeko hanke vain rahataloutta.

Valtakunnallisella tasolla ongelmien ratkaisussa pyritään entiseen malliin, ehkä vähän tiiviimminkin, olemaan yhteistyössä tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen kanssa.

3. Toteaisin, että kirkko ei ole ensisijassa tätä aikaa ja luotuista maailmaa varten, vaan sen tehtävä on huomattavasti merkittävämpi. Kirkon missio on toteuttaa Jumalan sille antamaa tehtävää: levittää pelastussanomaa ja ohjata ihmisiä elämän tielle. Raamatusta löytyy ihmiselle toki myös luomakunnan ylläpitoon liittyviä vastuita, ensimmäisenä ihmiskunnan historiassa. Ihmisenhän tulee Raamatun mukaan viljellä ja varjella maata.

4. Olen saanut työskennellä niin markkinoinnin, taloushallinnon kuin hengellisten tehtävien parissa Suomessa ja ulkomailla. Olen oppinut näkemään, että asioita voidaan hoitaa eri tavoin, ja kuitenkin saavuttaa hyviä tuloksia. Oleellista on, että suunnitellaan yhdessä, toteutetaan yhdessä ja sovitaan vastuunjaot yhdessä ja selkeästi.

5. Jokaiselle seurakunnalle on muodostunut omat tapansa toteuttaa hallintoa ja toimintaa. Ensimmäisiä tehtäviä ihmisiin tutustumisen jälkeen olisikin oppia nämä Hämeenkylän seurakunnan toiminnalliset käytännöt. Vantaan ulkopuolelta tulevana minulle on tietysti haaste myös koko seurakuntayhtymän toimintakulttuuriin tutustuminen.

6. Palattuamme lähetystyöstä takaisin Suomeen elin lähes kolmen vuoden pituisen vaiheen, jolloin elämän sisältö tuntui häviävän jonnekin. Mikään ei tuntunut merkittävältä, Raamatun lukeminen ei maistunut eikä rukoileminen tuntunut auttavan. Jälkeenpäin olen oppinut, että kysymys oli kulttuurishokista, jonka monet kokevat huomattavasti voimakkaammin palatessaan Suomeen kuin täältä lähdettäessä. Silloin tunsin olevani todellisella autiomaavaelluksella, eikä yhtään keidasta näköpiirissä.

Hans Tuominen

Toiselle vaalisijalla asetettu Hans Tuominen on 36-vuotias Vantaan seurakuntien kasvatusasiain sihteeri. Tuomisella on vaimo ja kolmasluokkalainen tytär. Tuominen on vihitty papiksi vuonna 1995. Ennen nykyistä tehtäväänsä Tuominen on toiminut nuorisopappina Vantaankosken seurakunnassa ja Helsingin hiippakunnan vs. kasvatuksen hiippakuntasihteerinä. Tuominen tekee väitöskirjaa rippikoulun tavoitteisuudesta. Hän on kristillisen järjestön Nuorten Keskuksen puheenjohtaja. Harrastuksia ovat musiikki rockista gregoriaaniseen kirkkolauluun ja monenlainen kestävyysurheilu.

1. Kirkkoherrana pyrkisin luomaan avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa uskalletaan sanoa asioita ja mielipiteitä ääneen. Innostaisin työtovereitani kehittämään uusia toimintamalleja ja rohkaisisin kriittisesti arvioimaan olemassa olevaa toimintaa. En muuttaisi sellaista, mikä jo toimii ja on hyvää.

Kuuntelisin tarkkaan, mitä seurakuntalaiset, työntekijät ja luottamushenkilöt toivovat ja odottavat. Kun yhteiset tavoitteet, uudistustarpeet ja visiot löytyvät, minun tehtäväni olisi varmistaa ja kantaa vastuu, että toimitaan sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.

2. Yksi johtajan tärkeistä ominaisuuksista on kyky tehdä päätöksiä vaikeissakin olosuhteissa. Haasteiden edessä ei pidä lannistua. Avoin ja ennakkoluuloton asenne auttaa usein löytämään luovia ratkaisuja ongelmiin.

Seurakunnissa pitäisi kysyä yhä useammin, mikä on meidän hengellinen perustehtävämme. Miksi ja ketä varten olemme olemassa? Kaikkea ei voi tehdä. Täytyy uskaltaa priorisoida toimintaa. Vantaalla tarvitaan rohkeaa ja avointa keskustelua, miten yhteisiä resursseja käytetään. Mitä voidaan tehdä yhdessä, mikä kannattaa hoitaa keskitetysti?

3. Haastaisin kolmikymppisen maailmanparantajan keskusteluun tai jopa väittelyyn: Millä perustelet väitteesi? Minkälaisissa konkreettisissa asioissa kirkon tulisi muuttaa käsityksiään? Minkälaisia kokemuksia sinulla on kirkosta? Mikä lisäisi kirkon uskottavuutta ja mielenkiintoa? Mitä sinä olisit valmis tekemään asian eteen?

4. Kirkkoherran tehtävässä tarvitaan johtamistaitoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen saanut opetella näitä taitoja. Vantaankosken seurakunnan nuorisopastorina opin seurakuntatyön perusteet ja tiimijohtamista. Hiippakuntasihteerin työ tuomiokapitulissa oli oiva näköalapaikka koko hiippakunnan ja sen seurakuntien toimintaan. Nykyinen työni kasvatusasiain sihteerinä on opettanut organisoinnin, koordinoinnin ja yhteistyön merkitystä Vantaalla.

Olen tehnyt läheisesti yhteistyötä kaikkien Vantaan seurakuntien kanssa. Olen solminut laajat yhteistyöverkostot seurakuntien, hiippakuntien, kirkkohallituksen, järjestöjen ja pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Nuorten Keskuksen puheenjohtajana olen opetellut strategia-, talous- ja hallinnollista johtamista. Opettaja- ja kouluttajakokemukseni on auttanut ymmärtämään erilaisuutta, tavoitteellisuutta ja arvioinnin tärkeyttä kaikessa toiminnassa.

5. Tahtoisin oppia tuntemaan paremmin Hämeenkylän seurakunnan toimintaa, työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Haluaisin kehittää omia johtamistaitojani, hallinnon ja talouden tuntemista. Iso oppimisen paikka olisi siinä, että osaisin paremmin kieltäytyä mielenkiintoisista hankkeista ja projekteista. Vaikka kirkkoherran on hyvä olla aktiivinen vaikuttaja, hänen ensi sijainen tehtävänsä on johtaa ja palvella omaa seurakuntaansa.

6. Kaksi suurinta uskonkriisiäni ovat olleet silloin, kun ystäväpastorini kuoli sukellusonnettomuudessa rippikoululeirillä ja silloin, kun pieni 5-vuotias poika menehtyi syöpään, jota oli sairastanut lähes koko elämänsä. Niissä tilanteissa ei ollut helppoa uskoa armolliseen ja rakastavaan Jumalaan.

Jukka Nevala

Kolmannelle vaalisijalla asetettu Jukka Nevala, 53, on Hämeenkylän seurakunnan kappalainen. Nevalalla on vaimo ja kaksi aikuista tytärtä. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1979 ja on sen jälkeen työskennellyt Vantaankosken, Tikkurilan ja Hämeenkylän seurakunnissa. Nevala valmistelee väitöskirjaa kirkollisesta tiedotuksesta. Luottamustehtäviä hänellä on ollut muun muassa pääluottamusmiehenä Vantaan seurakunnissa sekä useiden koulujen johtokunnissa puheenjohtajana. Harrastuksia ovat samoilu luonnossa, luonnonsuojelu, valokuvaus ja palvelutyö Hämeenkylän leijonissa.

1. Hämeenkylä on hyvä seurakunta. Olen työssäni oppinut tuntemaan seurakuntalaiset avoimiksi ja reiluiksi kaupunkilaisiksi. Seurakuntamme työntekijät ovat ammattitaitoisia ja työnsä osaavia. Tältä pohjalta on hyvä kehittää seurakuntaa yhä paremmaksi uskon, toivon ja keskinäisen välittämisen yhteisöksi. Kaikki esteet tavallisen kaupunkilaisen seurakuntaan mukaan tulemiselle on purettava. Seurakunta todistaa epätäydellisenäkin Vapahtajastaan.

2. Jokaisella seurakunnalla on Vantaalla omat erityispiirteensä. Seurakunnan tehtävänä on kehittää toimintaa ja päätöksentekoa omalla alueellaan ja tuntea paikalliset olosuhteet sekä ihmiset. Kun muuttoliike ja kasvu kaupungissamme on nopeaa, on paikallinen seurakuntayhteys helpompi kokea osaksi omaa elämää. Pieni on kaunista ja usein myös taloudellisesti tehokasta. Monet tehtävät on myös järkevää hoitaa yhteisesti, kuten viikoittainen lehtemme Vantaan Lauri. Seurakunnat ja päättäjät joutuvat arvioimaan jatkuvasti, mikä on mielekästä ja missä yhteistyötä on kehitettävä. Seurakuntien yhteistyö ja itsenäinen toiminta on harvoin "joko tai" -kysymys, vaan useimmiten "sekä että" –mahdollisuus.

3. Seurakunta on maailmanparantajien yhteisö, tulevaisuuden yhteisö. Maailmanparantamisen vaikein kohta on ihminen itse: parannuksen on lähdettävä itsestämme. Kirkko on monin tavoin vajavainen yhteisö, mutta se pitää esillä toivoa paremmasta huomisesta. Kristus kohdataan kärsivässä lähimmäisessä — koko maailman hätä tulee kohdallemme yhdessä ihmisessä. Jeesus oli maailmanparantaja, jonka sanoma on: rakkaus voittaa vihan, rauhantekijä sodan, armo armottomuuden. Seurakunta on hyvä keskustelufoorumi, jossa voidaan pohtia esimerkiksi minkälaista on tänään hyvä hoito sairaalle tai miten tulisi elää välttääksemme ympäristökatastrofit. Kirkon sanoma on vanha, muttei vanhentunut.

4. Työni seurakunnissa on opettanut minulle ennen kaikkea nöyryyttä, rukousta ja avointa mieltä. Tärkeää on kuunnella ja kuulla niin seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä kuin työtovereitakin. Olen oppinut, että yhteistyö on jatkuva prosessi. Tehtävissäni olen perehtynyt seurakuntien hallintoon ja erilaisiin hallintokulttuureihin: pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna olen oppinut henkilöstöhallintoa ja kirkkoherran sijaisena seurakunnan toiminnan perusteita. Näen kirkkoherran tehtävän selkeästi palvelutehtävänä, jossa on hallinnollinen ja taloudellinen vastuu.

5. Koko elämä on oppimista. Missään tehtävässä emme tule koskaan valmiiksi. Erityisesti haluaisin oppia työyhteisön kannustamista ja rohkaisemista käytännön seurakuntatyössä. Johtajan työssä kysytään tietoa ja taitoa johtaa asioita ja ihmisiä viisaalla tavalla, seurakunnan parhaaksi.

6. Koen, että usko on vastaanottamista. Se on Pyhän Hengen työtä meissä. Emme hallinnoi tai omista uskoamme — se ei ole meidän ponnistustemme tulosta tai suoritusta, vaan lahjaa ylhäältä, lepäämistä Kristuksen varassa. Vaikeita hetkiä on uskon elämässä ja omassa työssä ollut monenlaisten elämää tuhoavien voimien kohtaaminen: voimattomuuden ja avuttomuuden tunne, kun on nähnyt läheltä kuinka tämän maailman virrat ovat vieneet ihmisen elämän haaksirikkoon. Toisaalta on kai niinkin, että uskoamme koetellaan päivittäin, ja jokainen päivä, jolloin Jumala kirkastaa meille Kristusta uskossa, on minusta Jumalan armoa.