Isät, äidit, vanhemmat, älkää aina moittiko! Vanha kasvatussääntö sanoo, että jos kasvatuksesta 30 prosenttia on kritiikkiä ja loppu kiitosta ja kannustusta, niin lapsesta tulee itseään ja toisia kunnioittava tasapainoinen yksilö.

Tavallinen arki saa meidät väsyneet vanhemmat monesti unohtamaan kiitoksen ja kannustuksen merkityksen. Aika usein käy niin, että huomautamme lapselle tai puolisollemme vain virheistä tai huonosta käytöksestä.

Vaarallista on unohtaa kritiikki, toisin sano en rajat, kokonaan. Rajaton rakkaus ei ole rakkautta, vaan välinpitämättömyyttä, laiskuutta tai ainakin kyvyttömyyttä kohdata lapsen kiukkuisetkin reaktiot. Rajat ovat turvallinen tapa opettaa lasta kohtaamaan pettymystään ja kiukkuaan. Ne kasvattavat lasta myös pitämään puoliaan tarvittaessa. Maailma on kova paikka elää, joten on syytä antaa lapsen opetella elämisen aakkosia kotona, perheessä.

Jumala tietää puutteemme ja vikamme vanhempina ja puolisoina, toivottavasti itsekin joskus huomaamme ne. Terve syyllisyys kannustaa parempaan. Jumalalta ja toinen toisiltamme voimme pyytää anteeksi kömmähdyksiämme ja rukoilla voimia, viisautta ja rakkautta arjen vaativaan perhe-elämään.

Ensi sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus, parantajamme. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10, 2. Kun. 5:1–15, Ap.t. 3:1–10 ja Joh. 9:1–7, 39–41.
Sunnuntaita voidaan viettää myös perheen sunnuntaina. Silloin aihe on Perhe, Jumalan luomislahja.
Päivän saarnatekstit ovat Ps. 115:12–15, Laul. l. 8:6–7 tai 1. Moos. 18:1–15, Kol. 3:18–21 ja Mark. 10:2–9.