Ovaaliratojen nuori haastaja, testosteronia täynnä oleva stock-car auto Salama McQueen putoaa kuljetustraileristaan ja ajelee eksyksissä miltei hylättyyn Syyläri Cityyn. Näin alkaa Pixar-studion uusi piirroselokuva Autot.

Pikkukaupunki sijaitsee jossain lännessä Grand Canyonin näköisen rotkon laidalla. Ohitustie on tappanut kylän, mutta sen sympaattiset asukkaat eivät ole siitä lannistuneet. Kukaan vain ei osaa käyttää heidän palveluitaan. Kaikki muuttuu, kun McQueen juuttuu autiokylään ja nostaa sen uudelleen Amerikan kartalle.

Autojen lisäksi John Lassiterin ohjaaman elokuvan pääosissa ovat vanha aika ja maailman kuuluisin tie. Route 66 on asiaan vihkiytyneiden keskuudessa vain Tie isolla alkukirjaimella. Yhtenä yhtenäisenä tienä sitä ei ole koskaan ollut, mutta populaarikulttuurin mytologian kautta tuosta Chicagosta Los Angelesiin kulkevasta väylästä on tullut sellainen.

Laulujen Route 66 merkitsee kaikkea mahdollista kohdusta hautaan, mutta ennen kaikkea kiireettömyyttä, vapautta ja rakkautta. Lapsille suunnatussa Autot-elokuvassakin rakkaus todentuu Tien äärellä preerioitten ja kanjoneiden keskellä.

Autot-elokuvan pohjalla tuntuu olevan perin erilainen ajatus kuin suomalaisen Valio-yhtiön vastikään palkitussa mainoksessa, jossa futaajia kyyläävää mummoa kehotetaan painumaan bingoon. Autot-animaatiossa kunnioitetaan vanhaa aikaa ja vanhoja mestareita, kuten Syyläri Cityyn aikoinaan juuttunutta Hudson Hornetia ja ovaaliradoilta väistymässä olevaa Dodge Daytona Challengeria.

Luultavasti Bushin Yhdysvallat tarvitsee tällaista elokuvaa palauttamaan tuulahduksen rehellisestä ja yritteliäästä amerikkalaisuudesta, joka ei ollut vielä kokonaan hukkunut omiin vertauskuvallisiin ohitusteihinsä.