Lentokoneet ovat Lauri Kekkosen, 11, intohimo. Kun hän haluaa koulun, soittoharjoitusten ja läksyjen välillä rentoutua, hän kokoaa ja maalaa lentokoneiden pienoismalleja. Pari kertaa viikossa hän pyöräilee kotoa Ruskeasannasta lentokentän laidalle oikeita koneita katsomaan.

— Siellä on yksi hyvä harjanne, josta näkee, kun potkurikoneet nousevat, hän kertoo.

Laurin huoneessa on kymmeniä lentokoneita. Niitä liitelee katosta. Niitä on pöydällä, kirjahyllyillä ja julisteissa.

Koottavista lentokoneista Lauri innostui seurakunnan poikakerhossa.

— Siellä kokosin ensimmäisen koneeni. Sitten rupesin kasaamaan niitä kotona.

Lauri on kiinnostunut erityisesti toisen maailmansodan ilmailusta. Yleensäkin hän pitää enemmän vanhemmista lentokoneista, sillä nykyiset ovat hänen mielestään turhan ilmeettömiä.

Hienoin lentokone, jonka Lauri tietää, on amerikkalainen hävittäjä Bell P-39 Airacobra. Hän on yrittänyt löytää sen pienoismallia, muttei ole vielä onnistunut.

— Hienoin kokoamani lentokone on Martin B-26 Marauder. Huomasin sen kerran Jumbossa, mutta minulla ei ollut silloin tarpeeksi rahaa. Niitä oli kaksi pakettia, joista toisen piilotin hyllyjen taakse. Onneksi se löytyi sieltä, kun menin myöhemmin ostamaan sen. Toinen paketti oli jo myyty.

Tiivis viikko-ohjelma

Lauri on kuudennella luokalla Simonkallion koulussa ja miltei kaiken koulunkäynniltä liikenevän ajan hän harrastaa musiikkia.

Laurin instrumentteja ovat piano ja viulu. Niiden soittoa ja musiikin teoriaa hän opiskelee musiikkiopistossa.

Pianon soiton Lauri aloitti 6-vuotiaana. Sen päätöksen tekivät isä ja äiti.

— Mutta piano on kyllä minunkin mielestäni hyvä soitin.

Klarinetin soitosta Lauri päätti itse, kun hänen piti pari vuotta sitten valita joku orkesterisoitin.

Laurin koululuokka on musiikkipainotteinen, joten normaalien oppituntien lisäksi hän laulaa koulun kuorossa ja soittaa koulun orkesterissa.

— Joka päivä pitäisi jaksaa treenata vielä kotonakin, ja kaiken muun lisäksi tulevat tietysti esiintymiset, Lauri listaa tiivistä viikko-ohjelmaansa.

— Mutta onneksi tykkään soittamisesta ja laulamisesta. Ja kun asioihin tottuu, niin kyllä ne luistavat, hän lisää.

Rauhoittumisen hetki

Laurin seuraava esiintyminen on tiistaina 5.9. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa, kun koulun kuoro laulaa siellä tilaisuudessa, jonka aiheena on lapsen iltarukous. Kuoro esittää muun muassa vanhat tutut laulut Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Taivas on sininen ja valkoinen.

Iltarukous on Laurille tuttu asia.

— Se rauhoittaa, hän toteaa.

Miltä muuten tuntuu nukkua pommikoneiden ja hävittäjien keskellä?

— Ihan rauhalliselta. Yleensä nukun kuin tukki. Joskus olen nähnyt lentokoneunia.

Iltalukemisena Laurilla on parhaillaan Länsirintaman Messerschmitt B 109 –ässät. Ennen siihen uppoutumista hän käy kuitenkin iltapesulla, rauhoittuu piirtelemään tai lueskelemaan olohuoneeseen siksi aikaa, kun pienemmille sisaruksille luetaan iltasatu ja lausuu sitten yhdessä näiden kanssa iltarukouksen.

Ja kun Laurin huonetta tutkii tarkemmin, onhan siellä yhdellä seinällä vanha suojelusenkelitaulukin.

— Se on ollut minulla aina. Olen saanut sen ristiäislahjaksi. Ennen se oli tässä sängyn vieressä, mutta kun sain tuon ison lentokonejulisteen, enkelitaulu piti siirtää vähän sivummalle.

Tule, Jeesus, lapses luo,

Lauri Kekkosen
isän suvun iltarukous

Kaunein iltarukous

Lapsuudestani muistan, että äiti ja isä olivat asioista usein eri mieltä. Esimerkiksi iltasaduksi isä luki jännittäviä turkkilaisia rosvotarinoita. Äidin mielestä tytöille sopivat paremmin Topeliuksen hyveelliset sadut.

Iltarukouksestakaan vanhemmat eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Isän kanssa luettiin hänen lapsuutensa rukous Levolle lasken, Luojani. Äidin kanssa rukoiltiin Tule, Jeesus, lapses luo.

Paljon näitä hienompi ja kauniimpi oli kuitenkin mielestäni naapurissa asuvan Maaretin iltarukous Rakas Jeesus siunaa meitä. Se oli jotenkin runollisempi — ja siinä puhuttiin enkeleistä. Enkelikaunottaret olivat meille tytöille kiiltokuvista tuttuja ja kiehtoivat mielikuvitusta.

Nyt aikuisena ajattelen, että kaikki nuo rukoukset ovat äärettömän kauniita. Niissä ovat hioutuneet runoiksi ja riimeiksi sanat, joilla jo monen sukupolven vanhemmat — usein väsyneinä ja itsensä kasvattajina riittämättömäksi tunteneina — ovat halunneet jättää lapsensa Korkeamman suojelukseen. Näitä riimejä he ovat myös jättäneet perinnöksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Iltarukous on varjeluksen, turvan ja rauhallisen mielen pyytämistä. Opettaessaan lapselleen iltarukouksen vanhemmat samalla vakuuttavat, että illallakaan, omassa huoneessa pimeässä peiton alla ei tarvitse pelätä eikä olla yksin, koska Jumalan hyvät enkelit suojelevat.

Iltarukouksia