Voimavara
Suurin osa suomalaisista on oppinut iltarukouksen. Monelta se jää aikuisiässä pois, mutta jos tulee tunne, että elämässä sittenkin tarvitaan niin sanotusti suurempia käsiä, iltarukous toimii suuntaviittana. Siksi se on asia, joka kannattaa opettaa myös omille lapsille.
Siinä, että rukoilee, ei ole mitään häpeämistä. Eikä se vaadi erityistä hurskautta. Neljä viidestä suomalaisesta rukoilee ainakin joskus, joten niin tekee todennäköisesti naapurisikin.
Rukous ei vaadi mitään erityisen hienoja sanoja tai juhlallisia lauseita, rukoilla voi sanoittakin. Muutama vuosi sitten ilmestyi Miesten rukouskirja, jonka kannessa oli yksinkertainen rukous: "niinkus tiedät". Siihen rukoukseen voi sisältyä paljon, sillä rukous nousee sydämestä. Sydämessä on paljon sellaista, jonka haluaisi jakaa Jumalan kanssa, mutta jota voi olla vaikea pukea sanoiksi.
Omassa elämässäni rukous on ollut aina läsnä iltarukouksena. Se on tapa, joka on roikkunut kiinni kuin takiaispallo. Kun muu rukouselämä on viettänyt pitkää hiljaiseloa, iltarukous on ollut se kanava, jolla yläkerran isäntä on pitänyt yllä jonkinlaista kontaktia ja samalla muistuttanut olemassaolostaan. Pitkään ei sitä ilman osaa olla.
Kuten useimmilla muillakin suomalaisilla, rukous tulee herkimmin mieleen, kun elämässä tulee vastaan tiukka paikka. Toisaalta juuri niissä tiukoissa paikoissa usko on eniten koetteilla ja sanat vähissä. Tekee mieli vain huutaa ja tuntuu siltä, ettei kukaan kuule. Oman elämäni tiukimmassa paikassa uskosta oli jäljellä vain ajatus, ettei ole oikein muutakaan, minne mennä. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, että rukoukset sittenkin kuultiin, vaikka eri tavalla kuin toivoin.
Monessa suvussa on joku, usein isoäiti tai äiti, joka hiljaa rukoilee rakkaittensa puolesta. Nämä rukoukset kantavat meitä, vaikka emme itse sitä tietäisikään. Ja kun itse sydämestämme rukoilemme jonkun asian tai ihmisen puolesta, sitoudumme toimimaan rukouksemme suuntaisesti. Silläkin tavalla rukous muuttaa maailmaa.
Vantaan seurakunnat järjestävät elo–syyskuun taitteessa tapahtuman, jonka teemana on rukous. Tapahtuman tavoite ei ole käännyttää tai kalastella sieluja, vaan muistuttaa, että tällainenkin voimavara elämässä on tarjolla.

