Pieni Taizén kylä sijaitsee Etelä-Burgundissa, Ranskassa. Siellä on jo yli viisikymmentä vuotta toiminut ekumeeninen hiljaisuuden keskus ja kirkko, jotka veli Roger (Roger Schutz) aikanaan perusti. Maailmanlaajuiseksi kasvanut toiminta jatkuu, vaikka rauhanmiehenä tunnettu Veli Roger kuoli reilu vuosi sitten kotikylässään, kun skitsofreeninen nainen puukotti häntä kesken messun.

Taizéen kaikki ovat tervetulleita lyhyemmälle tai pitemmälle vierailulle. Siellä vietetään yksinkertaista elämää, sitoudutaan omasta jakamiseen ja ekumeniaan sekä erottelemattomuuteen ihmisten kesken. Kantayhteisö elää lisäksi selibaatissa ja köyhyydessä.

Jumala on kaikissa

Veli Roger ei hyväksynyt minkäänlaisia rajoituksia. Jumala ei voi katsoa kehenkään välinpitämättömästi. Hän on lähellä sellaistakin ihmistä, joka ei tiedä Jumalasta mitään, eikä ehkä tule koskaan tietämäänkään. Toisessa todellisuudessa Jumala kohtaa kasvoista kasvoihin meistä jokaisen.

Luottamus on Rogerin avainsanoja. Kun uskallamme luottaa Jumalaan, hän antaa meille tahtonsa mukaisen tehtävän maailmassa. Usein Jumala kehottaa meitä alkamaan pienistä askelista: toteuttamaan tänään saamamme, vaikka kuinka vaatimattomalta tuntuva tehtävä.

Rakasta ja tuo se esiin elämässäsi!

Taizé-yhteisössä järjestetään kolmesti päivässä rukoushetki. Tunnetut Taizé-laulut, jotka ovat kulkeutuneet moniin maihin, Suomeenkin, ovat yhden Taizén veljen säveltämiä. Sanat ovat latinaa, että niitä ymmärrettäisiin mahdollisimman laajalti, mutta niitä on myös käännetty niiden kansojen kielille, joihin konsiilitoiminta eli rukouksen ja kokoontumisen yhteisöt ovat levinneet.

Rogerin veljet ovat myös perustaneet yhteisöjä kaikkialle maailmaan, ja he tekevät yhteistyötä muun muassa Äiti Teresan sisarkunnan kanssa.

Taizén kristillisyys ei koostu hienosta teologiasta tai uusista aatteista, vaan pikemminkin vanhoista aatteista ja käytännön toimenpiteistä. Köyhyyttä on lievitettävä, mutta ennen kaikkea sen sisään on tuotava toivo.

Rakkaus on veli Rogerille ja koko yhteisölle niin tärkeä asia, että yksi veljesten lauluista kertaa loputtomasti säeparia: Ubi caritas, Deus ibi est eli missä rakkaus, siellä Jumala. Kauniina esimerkkinä Rogerin konkreettisesta kyvystä tarttua rakkauden töihin on se, kun äiti Teresa ojensi hänelle kerran pienen sairaan orpovauvan ja käski pitää tästä huolta. Veli Roger, naimaton pappismies adoptoi lapsen ja vei tytön sisarensa luokse, joka piti Ranskassa orpokotia sodan jalkoihin jääneille lapsille.

Armo valaisee varjotkin

Veli Roger sanoo, että Jumalaa ei pidä rakastaa rangaistuksen pelosta. "Jos Jumalaa pitäisi rakastaa rangaistuksen pelosta, se ei olisi rakkautta. Jumala kutoo elämäämme kuten kaunista vaatetta anteeksiantonsa langoista", veli Roger on todennut.

Hänen mukaansa se, joka rakastaa Jumalaa rangaistuksen pelossa, ei vielä tunne rakkautta. Veli Roger sanoo myös, että voidaksemme tehdä Jumalan työtä meidän ei tarvitse ensin parantua.

Jumala rakastaa meitä jo ennen kuin ehdimme kaivata häntä, ja meissä olevan pimeyden hän muuttaa valoksi. Hän haluaa meidän olevan onnellisia, mutta hän ei tahdo meidän jäävän passiivisiksi ja välinpitämättömiksi toisten kärsimykselle.

Monet suomalaiset ovat matkustaneet Taizéen, mutta missä tahansa voi syntyä uusia jakamisen ja rukouksen soluja.

Anna-Maija Raittila, joka miehensä Taisto Niemisen kanssa innostui Taizésta 1970-luvulla, alkoi rakentaa Suomeen taizémaisia elämänmuotoja. Tältä pohjalta syntyi muun muassa vaihtoehtoiseen elämäntapaan sitoutuneiden Omenapuukylä-yhteisö. Myös hiljaisuuden retriitit ovat saaneet vaikutteita Taizésta.

Lähde: Taizén Veli Roger. Missä rakkaus, siellä Jumala. Kirjapaja 2006.