Kirkon aarre
Vantaan Lauri-–lehteä ja Pyhän Laurin kirkkoa yhdistää hieno Lauri-nimi. Lauri on pyhimyskalenterissa nimellä Laurentius. Pyhä Laurentius oli aikansa kolumnisti eli veijarimainen piilopottuilija. Hän toimi seurakuntansa diakonina ja rahastonhoitajana Rooman valtakunnan ja kristittyjen vainojen aikana.
Vainojen seurauksena Laurentiusta pyydettiin näyttämään Rooman silloiselle keisarille kirkon aarteet, joiden luultiin olevan mittavat. Laurentius näytti keisarille kuitenkin aarteen joka koostui seurakunnan köyhistä, sairaista, onnettomista ja apua tarvitsevista. Tämä oli kirkon rikkaus.
Keisari ei taitanut ymmärtää Laurentiuksen huumoria, vaan mestautti tämän omaperäisesti kärventämällä halsterilla. Tästä syystä välillä Vantaan Lauristakin löytyy piirrettynä Lauri-vääräleuka halsterinsa kanssa.
Nyt kun aloittelen hatarasti Vantaan Laurin kolumnistina, niin ajattelin ottaa Laurin suojeluspyhimyksekseni, niin hyvin kuin perusluterilainen nyt pyhimyksiä ottaa. Kun Laurentiuksesta lukee, tuntuu siltä kuin lukisi kolumnin kirjoitusohjeita. Hän uskalsi sanoa asioita kriittisesti ja purevasti. Uskalsi käyttää ivaa ja ironiaa. Hän nosti esille ajankohtaisen epäkohdan. Hän osasi nälviä ja piikitellä. Ehkä hän osasi myös nostaa itsensä asioiden yläpuolelle.
Laurentiuksen aarteita olivat köyhät, sairaat, heikot ja laitapuolen kulkijat. Tämän päivän kirkon aarteista voitiin lukea viime viikon lehdistä. Kirkolla on omaisuutta monessa eri muodossa. Omaisuudelle on varmasti hyviä perusteluja. Eläkkeiden maksut, kirkkorakennusten hoitaminen tai hautuumaiden hoito vievät rahaa.
Kirkossa näkyy myös Laurentiuksen aarre. Diakonia, perheneuvonta, lapsi- ja nuorisotyö ovat paikallaan ja niitä jatkuvasti kaivataan. Jos seurakunnista eroaminen jatkuu täällä kiivaana, niin maallinen omaisuus katoaa ja silloin mitään ei jää jäljelle.
Olisi ilo huomata, että kirkon maallisesta mammonasta osoitettaisiin rahaa avokätisesti oikeaan aarteeseen. Moni seurakunnan työntekijä riemastuisi huomatessaan, että ensi vuoden toimintasuunnitelmaa voisi oikeasti pohtia ja sen toteuttamiseen olisi rahaa ja osaavia työntekijöitä.

