Aina kun ämyreistä kajahtaa Tilkku-täkki, siirrytään muistoissa suoraan talveen 1989, martinlaaksolainen Jaakko Tsupari, 32, kertoo.

— Taisimme äänestää sen riparin parhaaksi kappaleeksi, ja se vedettiin myös konfirmaatiotilaisuudessa, Jaakko Tsupari muistelee myyrmäkeläisten hiihtolomarippikoulua Rantavaahalassa toistakymmentä vuotta sitten.

Tsuparin avovaimon Heidi Suolangon, 25, mieleen on riparilta jäänyt soimaan Tuu mun vaimoksein –kappale, joka Olavi Uusivirran laulamana on viime aikoina päätynyt radiosoittoonkin.

Tuo Teppo Nuorvan vilpitön teiniromantiikan ylistys on Tilkkutäkki-laulun ohella lähivuosikymmenten rippikoulujen kiistämätöntä klassikko-osastoa.

— Konfirmaatiotilaisuudessani taas laulettiin Herra kädelläsi asua mä saan –biisi kitarasäestyksellä, Heidi Suolanko kertoo.

Monille tuttu Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen kappale päätyi virsikirjaan vuonna 1986.

Kun pop- ja rocktähdet innostuivat laulamaan cd-levyllisen riparilauluja viime vuonna, myyntilistojen kärjessä keikkunut lopputulos päätyi myös Tsuparin ja Suolangon levyhyllyyn.

— Kyllä siitä tulee oma leiri mieleen. Musiikilla oli iso rooli riparilla, Heidi Suolanko hymyilee.

Hän vietti vuoden 1996 kesäloman viimeisen viikon kotiseurakuntansa rippileirillä Vehkalahdella.

Nättejä likkoja ja salskeita isosia

Jaakko Tsupari ja Heidi Suolanko muistavat kumpikin leirinsä näin jälkikäteen hauskana viikkona hyvässä porukassa. Etukäteen kumpikaan ei riparilta juuri liikoja odotellut.

— Minun sanakirjassani papin kohdalla luki: noin 60-vuotias mies, joka lukee saarnansa monotonisella äänellä. Odotin seuraavani viikon verran uskonnollista huttua, joka ei innostanut. Rippipappimme Helena Tammi, nykyinen Castrén, heitti sitten luuloni romukoppaan, Jaakko Tsupari kehuu.

— Minä puolestani jännitin leiriä etukäteen. Harmittelin, että viimeinen viikko kesälomasta menee turhaan leiriin ja jeesusteluihin, Heidi Suolanko kertoo.

Mieli muuttui kuitenkin alkujännityksen lauetessa.

— Kokemus oli erilainen kuin odotin. Ennakkoluulot karisivat ja vatsalihakset olivat kipeinä nauramisesta. Opetus oli aika rentoa, Heidi Suolanko muistelee.

Hän muistaa muun muassa, kuinka yksi tyttöjen reipas soutureissu järvellä päätyi karille.

— Hetken piti tarkastella, vuotaako paatti. Rantaan päästyämme emme maininneet reissustamme kenellekään mitään, Suolanko kertoo.

Jaakko Tsuparin nuoren miehen mieltä innosti leirin iltaohjelmien lisäksi erityisesti isosten kyykyttäminen urheilukilpailuissa.

— Oli yllätys, että aivan kaikki toiminta ei pohjautunutkaan nasaretilaiseen ihmemieheen, hän toteaa.

Ja kuten tunnettua, saattaapa leirin tuoksinassa nuori lempikin leimahtaa.

— Itselläni oli kyllä hiljaista, olin enemmänkin nörttiosastoa. Ainoa asia, mitä silloin uskalsin lähestyä, olivat koulukirjat ja jääkiekkokaukalo, Jaakko Tsupari veistelee.

— Nyt kun kuvia katselee, niin olihan siellä nättejä likkoja. Paremmalla itseluottamuksella olisi voinut syntyä jotain sutinaa, mutta hyvä näin, hän hymähtää.

— Me olimme leirillä vapaa-aikana tyttöporukalla, eikä siellä muutenkaan juuri silmänruokaa ollut. Isoset olisivat ehkä kiinnostaneet leiriläisiä enemmän, Heidi Suolanko heittää.

Rippijuhla jäi muistoksi äidistä

Leiriviikon jälkeen nuoren Jaakon ensi ehtoollinen vietettiin Myyrmäen kirkossa. Juhlia Jaakko Tsupari muistelee hyvällä. "Paljon sukulaisia, paljon lahjoja." Nyt jo edesmennyt äiti halusi järjestää pojalle komeat juhlat.

Suolangon perhe juhli Vehkalahdella. Konfirmaatiotilaisuudesta Heidille on jäänyt mieleen pitkä seisominen. Jaloissa oli tietysti korkokengät, jotka alkoivat painaa jo alkuminuuteilla.

— Ehtoollisleipä tuntui aika pahvimaiselta. Konfirmaation jälkeen oli hyvä, mutta haikea olo. Että nyt se on takanapäin!

Jäikö rippikoulusta muistojen ja lahjojen lisäksi mitään käteen?

— Itse en kokenut mitään hengellistä herätystä, mutta ehkä jollakin tavalla oppi tarkastelemaan omia elämän arvoja, nykyisin rakennusliikkeessä työskentelevä Jaakko Tsupari luonnehtii.

Heidi Suolanko on samoilla linjoilla.

— En osannut ehkä arvostaa viisitoistakesäisenä riparia niin paljon kuin nyt. Ehkä nämä eletyt vuodet ovat omalla tavallaan avanneet silmiä. Välillä on hyvä pysähtyä elämän tarkoitusta, kätilön työstä äitiyslomaa viettävä Heidi Suolanko pohtii.

Äidin ja isän sylistä käsin elämää ihmettelee myös Venla, 10 kk, josta tulee rippikoululainen ehkä vuonna 2020.

Toivo suosikkiasi!

Eri-ikäisten toivomia hengellisiä lauluja lauletaan yhteislaulutilaisuudessa Myyrmäen kirkossa keskiviikkona 6.9. klo 18.30–20. Voit kertoa laulutoiveesi Vantaankosken seurakunnan nettisivuilla www.vantaanseurakunnat.fi/vantaankoski.

Halutessasi voit myös kertoa jonkin lauluun liittyvän muiston. Näitä muistoja luetaan Hengellisten laulujen helmet –illan aikana musiikkikappaleiden välissä.

Toiveita kerätään 31.8. saakka.