Tampereen Pispalassa asuva musiikin monitoimimies Jouko Mäki-Lohiluoma on tunnettu Yhden Joukon yhtyeestään. Siinä hän laulaa ja soittaa omatekoisia rumpuja, kitarabassoa sekä huuliharppua. Homma vaatii lihaksilta hyvää koordinaatiota. Sen kehittymisessä auttoi nuoruusiän urheiluharrastus.

— Aloitin lapsena molemmat hommat, urheilun ja musiikin. Seivästä hyppäsin aluksi naapurin poikien kanssa pihapiirissä ja pianotunnille minut laittoi äiti. Organisoituun urheilutoimintaan lähdin vasta 12-vuotiaana ja olin nuorten sarjoissa joka toinen vuosi mestari — eli aina kun pari vanhempaa siirtyi seuraavalle ikätasolle.

Mäki-Lohiluoma taivutti 22-vuotiaana seivästä ennätyksensä 520, mutta urheilu-ura jäi, kun jäsenet eivät kestäneet kovaa harjoittelua. Nykyisin hän ei harrasta edes lenkkeilyä.

— 300 kilon painoisten laitteiden roudaaminen keikalle 2–3 kertaa viikossa pitää kuntoa yllä. Tosin pari vuotta sitten kokeilin huvikseni seiväshyppyä ja pääsin yli neljästä metristä. Tekniikka oli hallussa, mutta nopeus ja rohkeus oli kadonnut.

Kadehdin oikeita soittajia

Mäki-Lohiluoma opiskeli liikunnanopettajaksi, mutta ei ole tehnyt alan töitä. Sen sijaan hänestä tuli päätoiminen freelance-muusikko, jonka keikkapaikkoihin kuuluvat kirkot, koulut ja kapakat.

— 10-vuotiaana aloin soittaa kitaraa. Innostuin erityisesti kantrista. Siinä vetosi kerronnan dramatiikka: 14-vuotiaana istuin sanakirja kädessä tutkimassa Johnny Cashin laulujen sanoja. Myös CCR-tyyppinen suora rock vetosi. Se ei ole kaukana kantrista, selittää Mäki-Lohiluoma.

Nuorena Mäki-Lohiluoma soitti klassista kitaraa nuoteista, mutta nuotteja tuijottaessaan ei oppinut soittamaan kunnolla korvakuulolta. Siksi hänelle on ollut vaikeaa oppia bändisoittoa, vaikka intoa ei ole puuttunut.

— Nuorempana kadehdin hiukan oikeita soittajia, ammattimiehiä joiden kanssa esiinnyin. Koska kuitenkin osasin soittaa hiukan useita eri soittimia, päätin perustaa yhden miehen yhtyeen, kertoo Mäki-Lohiluoma.

virsiä ja työnväenlauluja

Mäki-Lohiluoma kertoo kuitenkin nauttivansa, kun saa esiintyä toisten kanssa. Vantaan rukoustapahtumassa hän esiintyy perjantaina 1.9. soolona Koivukylän ostarilla klo 17.15 ja 18.15 ja duona Myyrmäen kirkossa klo 21 hyvän ystävänsä Teppo Nuorvan kanssa. Laulut valitaan yleisön mukaan, sillä kaksikon ohjelmisto venyy lasten ja nuorten musiikista keski-ikäisten miesten elämää pohtiviin lauluihin.

— Muutama vuosi sitten teimme Tepon kanssa yhteisen levyn Toisten tie, jossa pohditaan muun muassa kristinuskon kysymyksiä keski-ikäisen miehen näkökulmasta. Yritimme saada seurakuntakeikkoja, joissa voisimme soittaa ikäisillemme, mutta useimmiten löysimme itsemme rippikoulunuorison edestä. Se on tärkeä ikäluokka, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kirkolta puuttuu keski-ikäistyö, Mäki-Lohiluoma pohtii.

Mäki-Lohiluoma on urallaan tehnyt musiikkia monille ikäryhmille. Takapulpetin pojat -kokoonpanossa hän teki rokkia varhaisnuorille, koska huomasi, että sen ikäisille ei ollut omaa musiikkia.

— Olin kesäsiirtolan ohjaajana ja yritin laulattaa 10-vuotiailla Piippolan vaaria. Siitä ei oikein tykätty, joten päätin tehdä levyn, jossa lauletaan asioista, jotka ovat sen ikäisille tärkeitä.

Tällä hetkellä Mäki-Lohiluoma on mukana viidessä eri kokoonpanossa. Soolo- ja duo-keikkojen lisäksi hän soittaa ja laulaa Herra Heinämäen lato-orkesterissa, Punapappi-yhtyeessä sekä 70-luvun raskasta rokkia ilman äänentoistoa esittävässä The Plugless -yhtyeessä tyyliin "hiljennymme kuuntelemaan Jimi Hendrixiä".

— Lato-orkesteri soittaa rokkia varhaisnuorille. Punapappi yhdistää virsiä, Jaakko Löytyn lauluja ja vanhaa työväenlauluperinnettä. Niissä elää samankaltainen unelma oikeudenmukaisesta maailmasta.

Hienoin mies jonka tunnen

Parhaillaan Mäki-Lohiluoma on äänittämässä kahta levyä. Toiseen tulee kantrihenkisiä ralleja, tarinoita ja juomalauluja, toinen on kokoelmalevy hänen gospeluransa merkittävimmistä lauluista.

— Minua on aina kiusannut jaottelu, jonka mukaan ihmisellä on erikseen elämä ja sitten sen yläpuolella on hengellinen elämä. Olen tehnyt aiheesta myös laulun Elämää ja hengellistä elämää, joka on toisen Vantaan-keikkani nimibiisi. Minusta kristillisen uskon pitää yltää arkipäivään. Ei sillä muuten mitään virkaa ole.

Kokoelmalevylle Mäki-Lohiluoma valikoi tärkeimmät laulut vuosien varrelta ja muutamia ennen julkaisemattomia kappaleita.

— Yhden itselleni merkittävimmistä lauluista tein jo 14-vuotiaana seurakuntanuorena. Hienoin mies jonka tunnen -kappaleessa on esillä teema, joka on minulle yhä läheinen. Sosiaalinen Jeesus, hyväntekijä, joka ei lannistu, vaikka ihmiset ymmärtävät hänet väärin.

Minkälaisen iltarukouksen olet opettanut lapsillesi ja mitä hengellisyys, usko ja kirkko sinulle merkitsevät?

— Lapsilleni olen opettanut iltarukoukseksi Isä meidän -rukouksen. Kirkko on niiden ihmisten yhteenliittymä, joita Jeesus on tavalla tai toisella liikuttanut. Vaikka usko horjuu ja järki sanoo, että kaikki loppuu tähän, sydän kuitenkin toivoo, että on olemassa ylösnousemus. Toivosta on mukavampi puhua kuin uskosta, sillä siihen ei sisälly vaatimusta. Ehkä uskon sijasta kirkossa pitäisikin puhua enemmän toivosta ja rakkaudesta.

Mäki-Lohiluoman lauluissa kerrotaan uskosta, joka on usein sinapinsiemenen uskoa tai aina ei edes sitä.

— Niin, jos uskoa olisi sinapinsiemenenkin verran, eikö sillä siirtäisi jo vuoria.

Entä miksi haluat olla lauluntekijä?

— Kun lauluntekijä onnistuu vangitsemaan lauluunsa jonkun tunnelman niin, että kuulija huomaa, ettei ole maailmassa yksin, syntyy näkymätön silta kahden ihmisen välille. Lauluntekijä osaa taikoa.