Jo kolmetoistavuotiaana koululaisena Johanna Korhonen päätti, että aikuisena hänestä tulisi toimittaja.

— Ehkä keksin toimittajan ammatin liian aikaisin. Ei tullut sen paremmin tutkittua ja harkittua muita mahdollisuuksia. Taustana oli yleinen kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Aloin ajatella, että asioihin voi vaikuttaa ja niitä voi muuttaa.

Yhdeksännellä luokalla Korhonen pääsi työharjoitteluun tuolloin Oulussa ilmestyneeseen Liitto-lehteen. Samasta paikasta löytyi kesätoimittajan pesti kuusitoistavuotiaasta alkaen.

— Moni toimittajan työstä haaveileva nuori ajattelee, että työ on pääasiassa kirjoittamista. Valtaosa ajasta kuluu kuitenkin muuhun: ajan tasalla pysyttelemiseen, ideoimiseen, tiedonkeruuseen ja palavereihin. Kirjoittamiseen menee kaksi-kolmekymmentä prosenttia työajasta.

Ammattitoimittajan työt Korhonen aloitti Helsingin Sanomien taloustoimituksessa. Muutaman vuoden jälkeen, 1990-luvun puolivälissä, hän ryhtyi yrittäjäksi: teki juttuja lehtiin ja internetiin sekä töitä televisioon. Viime vuonna hän juonsi TV1:ssä Ajan henki –keskusteluohjelmasarjan.

Oli vähällä, että viime syksynä haettavaksi ilmoitettu Journalisti-lehden päätoimittajan paikka olisi mennyt Vantaan Vallinojalla asuvalta Johanna Korhoselta, 38, sivu suun.

— Olin niin hönö, etten huomannut koko ilmoitusta. Journalistiliiton liittohallituksesta päin tuli pyyntö, että hakisin paikkaa. Totta kai minua kiinnosti ryhtyä miettimään lehden kehittämistä.

Kuluneen kesän aikana on julkisessa keskustelussa päivitelty sitä, ettei missään suomalaisessa seitsemän päivää viikossa ilmestyvässä sanomalehdessä ole tätä nykyä naista vastaavana päätoimittajana. Sen sijaan aikakauslehdistä naispäätoimittajia löytyy.

Journalisti-lehden päätoimittajuus on merkittävä näköalapaikka ja yhteysväline koko media-alaan.

Journalistiliittoon kuuluu 14 000 ammattilaista, jotka tekevät erilaisia toimitusalan töitä noin sadalla eri ammattinimikkeellä. Kirjoittavien toimittajien lisäksi on radio- ja tv-väkeä, kustannustoimittajia, valokuvaajia, ulkoasun suunnittelijoita, erilaisia sähköisen ja uuden median osaajia. Heidän lisäkseen lehteä seurataan tietenkin myös työnantajapuolella.

Tuleva päätoimittaja osallistui vuoden alusta lehden sisällön suunnitteluun osa-aikaisesti ja huhtikuun alusta päätoimisesti. Journalisti uudistui kokonaan.

— Vaikka eettiset ja juridiset kysymykset ovat tärkeitä toimittajan työssä, suurin osa siitä on tavallista arkea. Niinpä Journalistia kehitettäessä keskeisiä asioita ovat esimerkiksi työn ilo ja kokemustiedon välittäminen kollegoiden kesken. Keskinäisestä uutiskilpailusta huolimatta toimittajat antavat mielellään toisilleen vinkkejä esimerkiksi siitä, miten ulkomaille, vaikkapa Kiinaan, matkustava toimittaja voi löytää haastateltavia.

Halu etsiä kovan kilpailemisen rinnalle muita näkökulmia ja vaihtoehtoja vei Johanna Korhosen aikanaan rukouslaulun maailmaan. Oulussa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt toimittaja kävi läpi suomalaisen musiikkikoulutusjärjestelmän. Kahdeksantoistavuotiaana hän ryhtyi harrastamaan klassista laulua.

— Olen laulanut pikkulapsesta lähtien. Länsimaisen taidelaulun alalla eteneminen vaatii kuitenkin kilpailemista, eikä se houkuttanut minua. Minun on vaikea nähdä, miten laulamisen syvä ydin toteutuu kilpailukulttuurissa ja tähtikultissa.

Helsinkiin opiskelemaan tullut Korhonen osallistui muun muassa ranskalaisen professorin Iégor Reznikoffin pitämille laulukursseille.

— Siellä opin toisenlaista laulamista, äänellä rukoilemista. Siinä ääni soi vapaasti ja resonoi kehon ja tilan kanssa. Hiljentymisen ja keskittymisen myötä aika hidastuu ja pysähtyy. Laulamisesta löytyy kuuntelemisen tila. Siinä laulaja kuuntelee omaa rukoustaan. Hän on yksin yhdessä. Syntyy yhteys itseen ja tila pyhän kosketukselle.

Laulukursseilta löytyi myös rukouslaulamisesta innostuneita hengenheimolaisia. Vuonna 1992 syntyi kolmijäseninen rukouslauluyhtye Vox Silentii, hiljaisuuden ääni. Toissa vuonna kolmas jäsen jätti yhtyeen eläkkeelle siirtyessään. Duo Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori ovat jatkaneet laulamista.

— Jos rukouslaulu olisi minulle harrastus, voisin lopettaa sen milloin tahansa vaikka aikapulan takia. Mutta sitä minä en voi tehdä. Rukouslaulu vain yksinkertaisesti kuuluu elämääni. Varsinaisille harrastuksille ei sitten kyllä jääkään aikaa, kertoo kaksilapsisen perheen äiti.

Yhtye harjoittelee kaksi kertaa viikossa jossakin kirkossa.

— Itse yhtye on kuin kitaran kielet. Jotta oikea ääni syntyisi, tarvitaan kitaran puinen sointukoppa, siis meidän tapauksessamme kirkkotila, joka soi. Nuottien sisälukuharjoituksia voi tietenkin tehdä vaikka kotona keittiönpöydän ääressä.

Vox Silentiin ohjelmisto koostuu pääasiassa suomalaisesta, pergamenteille kirjoitetusta keskiajan musiikista, jota Hilkka-Liisa Vuori ja muut tutkijat ovat kaivaneet esiin arkistoista.

— Keskiajan musiikissa eivät soi duurit ja mollit. Sen erilainen viritysjärjestelmä, moodit, perustuu luonnonsävelasteikkoon, joka voi aluksi kuulostaa jopa hiukan "epävireiseltä". Laulujen sanat ovat latinaa, jota en valitettavasti osaa muuten kuin vain raa’asti ulkoa opettelemalla. Mutta mitä vanhemmasta musiikista on kyse, sitä vähemmän on sanoja. Jotakin allelujaa voidaan luritella pitkäänkin.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan tänä kesänä Saksassa järjestettiin monenlaista oheisohjelmaa. Vox Silentii oli kutsuttu konsertoimaan Hampuriin Pyhän Katariinan kirkkoon.

— Varttituntia ennen konsertin alkua Saksa voitti jalkapallossa Argentiinan. Konsertin aikana meteli oli kova ja autontorvet tuuttasivat niin, että kirkossa oli välillä vaikea kuulla edes ääniraudan ääntä. Silti monet kuulijat keskittyivät kuuntelemaan rukouslaulua kuin kaikessa rauhassa, silmät kiinni, Johanna Korhonen kertoo.

Laulaessa tai laulua kuunnellessa ihmisen tajunnan tila on toinen kuin puheen aikana. Puhetta ja musiikkia käsitellään eri aivolohkoissa. Äänen avulla syntyy myös ensimmäinen ja viimeinen yhteys ihmisten välille.

— Sen, kuinka tärkeää laulaminen on, olemme sekä Hilkka-Liisa että minä kokeneet viime aikoina vakavasti sairaiden ja kuolevien läheistemme kanssa. Niinpä meille on syntynyt ajatus levyttää joskus myös saattohoitomusiikkia, jossa ikiaikaisiin melodioihin olisi istutettu suomenkieliset sanat.

Ehdolla on psalmien sanoja, kuten "Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet".

— Levyn ajatuksena olisi rohkaista ihmisiä laulamaan mukana ja tehdä siten meidät vähitellen tarpeettomaksi.

Sitä ennen yhtyeeltä ilmestyy tänä syksynä levy Valon yö – joulun lauluja keskiajalta. Myös kirkkokonserteissa ja –hetkissä, kuten Pyhän Annan kirkossa keskiviikkona 4.9. kello 18 ja Pyhän Laurin kirkossa torstaina 5.9. kello 6, kuulijat voivat antaa omien hiljaisten rukoustensa resonoida Vox Silentiin äänen kanssa.