"Nuoreni on niin kovin idealistinen. Hän uskoo, että mikä tahansa unelma voi toteutua", hymähti murrosikäisen äiti. Hyvä jos niin on. Hyvä jos unelmat eivät murskaudu liian varhain.

Ongelmana eivät ole ne nuoret, joilla on liian suuria unelmia, vaan ne, jotka eivät jaksa enää odottaa elämältä mitään. Ne, jotka ovat nähneet liian paljon ja pettyneet liian varhain. Ne, jotka eivät ole tulleet kuulluiksi ja ovat lakanneet huutamasta. Ne, jotka eivät ole tulleet nähdyiksi ja ovat vetäytyneet kuoreensa.

Pienet pojat rakentelevat kuuraketteja. He unelmoivat lautoista, joilla voi matkustaa kaukaisille saarille. Jokaisen on saatava tehdä oma neitsytmatkansa, vaikka se sitten päätyisi matalalentoon kotipihan piikkipensaaseen.

Monet nuoret odottavat koulun alkua pelonsekaisin tuntein. Yläasteelle siirtyvät saattavat joutua kovaan syyniin. Siinä otetaan mittaa uskosta ja unelmista. Tarjolla on vesileimoja ja pysyviä polttomerkkejä.

Aikuisen on vaikea ymmärtää näitä lainalaisuuksia, mutta kuulolla kannattaa olla. Jokainen nuori elämä on liian arvokas uhrattavaksi kiusaamisen ja leimaamisen alttarille. Ja toisaalta, yksikin ymmärtävä ihminen, joka osaa lausua kannustavan sanan oikealla hetkellä, saattaa pelastaa paljon, ehkä koko loppuelämän.

Hyvä Jumala, auta meitä katsomaan kohti. Anna meille rakkauden silmät, ettemme aliarvioisi emmekä yliarvioisi ketään. Anna meille oikeat sanat oikeaan aikaan. Ohjaa meitä varjelemaan jokaisen ainutlaatuisuutta.