Astuin arkaillen sisään valoisaan huoneeseen uskaltauduttuani uudenlaiseen henkilökohtaisen kasvun ohjelmaan. Ohjaajani istahti lähelleni, hymyili ystävällisesti ja kysyi silmiin katsoen: Missä sinä olet, Eero? Olin Kanadassa, kysymys tehtiin englanniksi. Ohjaajani varmaan ajatteli, että en ymmärtänyt kysymystä, ja toisti selkeän kysymyksen pari kertaa.

Kuulin ja ymmärsin kyllä kysymyksen, mutta olin kuin ällikällä lyöty. Miksi ohjaajani tällaista selvää asiaa kysyy, tässähän minä istun vastapäätä, tuumailin itsekseni. Kohteliaasti ohjaaja antoi vastauksen jäädä hautumaan mieleeni.

Muutaman istunnon ja viikon jälkeen minulle valkeni, mitä yksinkertaisella missä olet –kysymyksellä luodataan ja miksi siihen aika ajoin vastaaminen on valveilla olemiseni ehto. Kyse on kyvystäni ja halustani itsehavainnointiin.

Vaikka olen fyysisesti paikalla, saatan olla poissa omissa ajatuksissani, tunteissani, kehoni jännitteissä, menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Tai läsnä, paikalla sekä fyysisesti että henkisesti.

Missä olet –kysymyksen ensi kertaa kuullessani olin peloissani ja huolissani selviytymisestäni. Jännitin ja piilouduin kuin Aatami Jumalalta paratiisin puutarhassa. Kun ajatukseni lähtivät harhailemaan, olin muualla. Olin paikalla, vaan en läsnä. Poissaoloni esti itseni ja toisen ihmisen aidon kohtaamisen. Ohjaajani näki tämän, minä en.

Itsehavainnointiin herättyäni tajuan herkemmin missä kulloinkin olen, minne tapaan kätkeytyä ja miten tulen näkyväksi ja kohdatuksi. Itsehavainnointi on luomislahjana saamamme kyky. Se on tarkoitettu käytettäväksi itsemme, toistemme ja yhteisöjemme parhaaksi. Harjoitus tekee meistä itsehavainnoinnin mestareita. Missä sinä olet?