Kanteleartistiksi itseään kutsuva Senni Eskelinen, 19, on viettänyt muusikkona unelmiensa kesää.

— Kesäinen keikkaputkeni jatkuu elokuun loppuun. Viime kuukausina olen esiintynyt joko solistina tai bändieni kanssa kuulijoille noin 30 kertaa, Eskelinen mainitsee.

Kesän hän on ollut Suomen Kanteleliiton palkkaama kesämuusikko. Eskelinen on esiintynyt muun muassa Helsingin kirkoissa, vieraillut tv-ohjelmissa ja keikkaillut eri kokoonpanoilla kesäfestivaaleilla ympäri maata.

— Olen elättänyt itseni muusikkona. Se on ammattikuntani edustajille harvinaista herkkua.

Eskelisen pääsoitin on ollut vuodesta 2003 alkaen 39-kielinen sähkökantele. Eskeliselle yksittäiskappaleena valmistettu soitin on tehty vaahterasta, tammesta ja lehtikuusesta. Lennokkaan näköinen, hopeanvärinen soitin painaa jalustoineen noin 40 kiloa. Siinä ei ole kaikukoppaa, vaan sen ääni vahvistetaan sähköisesti.

— Sähkökantele on ominaisuuksiltaan ja muotoilultaan 2000-luvun soitin. Nyt kanteletta voi soittaa soolona myös suurilla areenoilla, eikä sen ääni huku muiden soittimien alle. Sähkökantele sopii kansanmusiikin lisäksi esimerkiksi jazzin, progen ja rockin esittämiseen.

Lisää ääntä ja kieliä

Kuopion Hirvilahden kylässä syntynyt Eskelinen aloitti viisikielisen kanteleen soiton kolmivuotiaana. Lapsesta lähtien hän on säveltänyt omia kappaleitaan.

Kahdeksanvuotiaana hän halusi soitettavakseen isomman soittimen.

— Halusin jo silloin enemmän ääntä ja lisää kieliä.

Yläasteikäisenä Eskelinen ryhtyi käymään kuukausittain kanteletunneilla Helsingissä Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Sähkökanteleen hankinnasta Eskelinen ryhtyi haaveilemaan lukioiässä. Liki 13 000 euroa maksavan soittimen osto mahdollistui Suomen kulttuurirahaston apurahan ja hänen vanhempiensa avustuksella.

— Vanhempani ovat aina tukeneet minua soittoharrastuksessani. Myös veljeni on muusikko, hän kertoo.

Eskelisen ohjelmistossa on perinteistä kansanmusiikkia, omia ja tuttavien sävellyksiä, virsiä, lainabiisejä kevyestä musiikista ja jazz-klassikoita. Makupaloja laaja-alaisesta, jazzvaikutteisesta ohjelmistostaan hän esittää lauantaina 12.8. Laurin Elojuhlilla Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.

— Jazz ja rytmimusiikki ovat aina kiehtoneet minua. Akatemiassa olen ottanut joitain tunteja jazz-osastolta.

Omaa soundia etsimässä

Sähkökantele sopii Eskelisen mielestä monenlaisten tunteiden ja tyylilajien tulkiksi.

— Päivä vain ja hetki kerrallansa on suosikkivirteni. Säveltäessäni en anna tyylilajien kahlita ajatteluani, vaan keskityn musiikkiin. Suhtaudun muutenkin kaikkeen musiikkiin ennakkoluulottomasti.

Perinteiseen kanteleeseen verrattuna sähkökanteleella on Eskelisen mukaan vaikeampi soittaa sävykkäästi. Hän pitää sähköistä soitintaan myös teknisesti erittäin vaativana.

— Soitin on uusi, eikä kukaan tiedä tarkalleen, miltä sen pitää kuulostaa. Haluan tehdä omanlaistani musiikkia, ja siksi etsin sähkökanteleesta minulle sopivia soundeja. Myös sormissa pitää olla oikeanlainen tuntuma soittimeen, hän pohtii.

Eskelinen etsii usein lämpimiä ja pehmeitä ääniä.

— Ehkä soittotyylini ilmentää savolaisuuttani ja lupsakkaa luonnettani.

Syksyn aikana Eskelinen keskittyy opistoihinsa. Hän ryhtyy myös työstämään levyjä studiossa kolmen eri kokoonpanonsa kanssa. Syksyn ohjelmaan mahtuu vielä esiintyminen Japanissa Minna Padilla & The Helsinki Koto Ensemblen muusikkona.

— Haaveilen soololevystä, mutta en aio sitä vielä äänittää. Sen aika on tulevaisuudessa, hän toteaa.

Senni Eskelinen esiintyy la 12.8. klo 12.30 Laurin Elojuhlilla Pyhän Laurin kirkossa.