Kirkkolain mukaan tuomiokapitulin päätökset pannaan täytäntöön valituksesta huolimatta. Näin siinäkin tapauksessa, että päätöksenteossa olisi ollut olennaisia ja ilmeisiä lainvastaisuuksia — esimerkiksi päätöksentekoon osallistuneet virkamiehet saattoivat olla esteellisiä tai tuomiokapituli on saattanut ylittää toimivaltansa.

Tällainen prosessuaalinen virhe saattaa johtaa siihen, että tuomiokapitulin päätös myöhemmin kumotaan lainvastaisena hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). Hallinto-oikeudessa asiaan saadaan ratkaisu keskimäärin vasta 8 kuukauden kuluttua ja KHO:n päätöstäkin saatetaan odottaa yli vuoden.

Jos pappi on esimerkiksi menettänyt pappisvirkansa määräajaksi ja tällainen päätös on pantu jo täytäntöön, niin missä on hänen oikeusturvansa tilanteessa, jossa hän valituksen jälkeen voittaa juttunsa? Rangaistuksen hän on jo kärsinyt syyttömänä ja vain tuomiokapitulin päätöksen virheellisyyden johdosta.

Eikö tällainen säännös tosiasiassa mitätöi koko valitusoikeuden? Mikä välttämättömyysperuste edellyttää tuomiokapitulin päätösten välitöntä täytäntöönpanoa — ei ainakaan yleiset syyt? Jopa murhasta alioikeudessa tuomitut voivat olla vapaita valitusaikana tuomion lainvoimaisuuteen asti. Missä on se oikeuspoliittinen tarve, mikä on kyseisen säännöksen takana?

Kun kirkko on usein peräänkuuluttanut ihmisoikeuksia, niin onko se huomannut malkaa omassa silmässään? Ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluu niin hyvä laillinen hallinto, oikeudenmukainen oikeudenkäynti kuin myös valitusmahdollisuus.