Entisen verojuristin, ruotsalaisen Åsa Larssonin esikoisteos Aurinkomyrsky otettiin kansainvälisestikin innostuneena vastaan. Kiirunassa varttunut Larsson osaa sijoittaa tarinansa uskottavasti kotiseudulleen ja luonnon voimakas läsnäolo tuo oman erityisen tunnelmansa yleensä perin urbaaniin dekkarikirjallisuuteen.

Vaikka Larssonin kirjasarjan päähenkilö, juristi Rebecka Martinsson työskentelee tukholmalaisessa asianajotoimistossa, hän ei osaa pysytellä poissa vaarallisesta pohjolasta. Tässä kirjassa Martinsson on toipumassa Aurinkomyrsky-romaanissa kuvatusta traumaattisesta välienselvittelystä samaisissa Kiirunan maisemissa.

Uskonnolla on viime vuosien pohjoismaisissa dekkareissa ollut tärkeä osa. Tässäkin kirjassa on kirkkoon liittyen ahdasmielisyyttä, korruptiota ja jopa murha.

Jukkasjärven kylässä muutaman vuoden vaikuttanut karismaattinen naispappi Mildred Nilsson on löydetty hirtettynä omasta kirkostaan. Mildred on jakanut kylän kahtia, sillä tämän yltiöfeministisen papin takia naiset ovat tulleet tiedostavammiksi ja miehet puolestaan menettäneet asemaansa ja jopa avioliittojaan. Syylliseksi sopivia kandidaatteja on siis kylä pullollaan, eikä Rebecka Martinsson voi välttyä joutumasta osalliseksi tapahtumiin.

Asetelmaa ja ympäristöä luonnostellaan aluksi pitkästyttävänkin hitaasti, mutta toisaalta sitten kun alkaa tapahtua, lukija tuntee olevansa kiinni tapahtumissa ja tapahtumapaikoissa.

Vaikka pappi Mildred on jo kuollut, hän on lukuisien takautumien kautta kirjan ehdoton päähenkilö. Välillä tuntuu jopa, että kirjasarjan päähenkilön, juristi Rebeckan joutuminen sivuhenkilöksi on lievästi ongelmallinen ratkaisu, sillä henkilöitä on kirjassa muutenkin paljon.

Pohjoisen asiat ovat Åsa Larssonin kirjoissa pielessä. Jos joku Mildredin lailla yrittää muutosta, hänelle käy huonosti. Larsson luonnostelee henkilöhahmojaan uskottavasti ja välillä viiltävän inhorealistisesti. Hänen kirjansa mädäntyneessä maailmassa ovat kietoutuneet yhteen niin kirkon työntekijöiden "saavutetut edut" ja sovinismi kuin eläinsuojelukin.

Kiinnostava on Mildredin tarinaan nivoutuva kehyskertomus naarassudesta, joka joutuu erilleen laumastaan. Luonto toimii selkeästi omalla säälimättömällä logiikallaan, mutta ihminen kykenee oikeasti laskelmoituun pahuuteen.

Jos Sudentaival olisi Larssonin esikoisteos, sillä tuskin olisi saavutettu Aurinkomyrskyn kaltaista maailmanmainetta, mutta se on riittävän hyvätasoinen kirja ollakseen kunniakas osa pohjoismaista nykydekkariperinnettä.