Dokumenttiohjaaja, lähihoitaja Tarja Tallqvist on saanut suomalaiset liikkeelle hoitoalan palkkojen ja työolojen parantamiseksi. Internetosoitteessa http://www.tarjatallqvist.com/

julkaistuun vetoomukseen kertyy päivittäin satoja nimiä, parhaimmillaan on tullut jopa viitisentuhatta nimeä päivässä.

Heinäkuun lopussa vetoomuksen oli allekirjoittanut noin 270–500 suomalaista — se on paljon, mutta tavoitteeseen eli miljoonaan nimeen on vielä matkaa.

Tallqvistin sydämellä on erityisesti vanhustenhoito, johon hän itse on lähihoitajana erikoistunut. Kun hän kymmenkunta vuotta sitten kuuli ensimmäisiä kauhutarinoita vanhusten ja heidän hoitajiensa tilanteesta, hän ei niitä oikein uskonut.

— Ajattelin, että totta kai hyvinvointivaltiossa hoidetaan vanhukset hyvin. Mutta ei meillä hoideta, eikä hoideta vammaisia tai lapsiakaan. Suomessa ei enää välitetä.

Lähihoitajaksi opiskellessaan Tallqvist sai tuntumaa vanhustenhoidon todellisuuteen: palkka on surkea, työ raskasta, eikä henkilökuntaa ole työvuoroissa riittävästi.

Työtä ei pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi, sillä aikaa riittää vain välttämättömään, ei esimerkiksi yksinäisen vanhuksen kanssa keskusteluun. Tallqvistin mukaan se kertoo selvästi siitä, että ihmistä ei kunnioiteta, on hän sitten potilas tai hoitaja.

— Lähivuosina vanhusten määrä kasvaa. Kuka heidät hoitaa? Nuoria ei voi houkutella alalle, jossa palkka ei riitä edes elämiseen.

Epäinhimillinen työtahti

Valmistuttuaan Tallqvist teki keikkatöitä yrityksessä, jonka asiak-kaana oli muun muassa Helsingin kaupunki. Työtahti oli hirmuinen: 7,5 tuntiin oli saatettu sisällyttää 13 kotikäyntiä ja matkat ja kirjaamiset päälle.

— 15 minuutin kotikäynnit olivat irvokkaita, poislähteminen hirveää. Ratkaisut, joita silloin joutui tekemään, tuntuivat epäinhimillisiltä. Yhdelle annettu aika oli aina toiselta pois. Enkä tiennyt, että niin yksinäisiä ihmisiä on. Eräs dementoitunut mummo kysyi, päästääkö Jumala hänet taivaaseen, jos hän tekee itsemurhan, Tallqvist kertoo.

Hän kirjoitti kolumnin, jossa kertoi havaitsemistaan epäkohdista. Sen jälkeen kaupungin virkamiehet ilmoittivat, ettei keikkatöitä Tallqvistille enää ole.

Nykyisin Tallqvist työskentelee espoolaisessa dementoituneiden vanhusten hoitokodissa. Hän kertoo liikuttuneena vanhuksesta, jonka jalkoja hän oli polvistunut rasvaamaan.

— Hän arveli, että minun täytyy olla enkeli. No, hetken päästä hän kyllä kysyi, olenko talonmies.

Vastuussa epäkohdista

Vanhuus ja varsinkin dementia ovat Tallqvistin mukaan tabuja maailmassa, jossa nuoruutta ihannoidaan ja eläkeläiset halutaan nähdä ikuisesti hyväkuntoisina golffareina.

— Ikäpommi räjähtää kohta silmille. Siihen ei ole suostuttu varautumaan. Mutta pitäisi tajuta, että kun kerran halutaan elää hirveän vanhoiksi, on utopiaa, että kaikki eläisivät terveinä loppuun asti.

Tallqvist haluaisi purkaa erityisesti dementiaan liittyviä ennakkoluuloja.

— Kun dementia hoidetaan hyvin, sen ei tarvitse olla hirveää. Se on yksi vaihe joidenkin ihmisten elämässä. Dementiapotilaat eivät ole hulluja tai tyhmiä, vaan äärimmäisen herkkiä ja tuntevia ihmisiä. He ovat myös vaikeita, ja omaisille raskaita hoidettavia. Siksi tarvitaan tarpeeksi hoitajia ja hoitopaikkoja, joissa koulutetut ja vanhuksista välittävät hoitajat ottavat heistä vastuun.

Tallqvist on aiemminkin tarttunut heikompiosaisten asioihin. Hän on tehnyt televisioon dokumentteja muun muassa laman uhreista ja itsemurhasta.

— Olin itse laman aikana hirveän kovilla. Kun on kerran menettänyt ihan kaiken, sen jälkeen ei pelkää mitään.

— Minun on vaikea ymmärtää, että ihminen voisi olla onnellinen, jos hän ei tee mitään havaitsemalleen vääryydelle ja epäoikeudenmukaisuudelle. Kun näen epäkohdan, koen olevani vastuussa siitä.

Päivällä hyvä Jumala

David Adam: Avoin portti

Suojaa

Brittein saarten kelttiläiseen kristilliseen perinteeseen kuuluvat siunaukset ja rukoukset, joissa kietoudutaan Jumalan suojelukseen.

Siunaus on paikallaan paitsi elämän taitekohdissa ja vaikeuksissa — lapsen syntyessä, matkalla lähdettäessä, sairas- tai kuolinvuoteen äärellä — myös arjessa. Siunauksia on lehmän lypsämiselle ja sadonkorjuulle. Uudessa kelttiläistyylisessä hartauskirjallisuudessa siunataan esimerkiksi tietokoneita.

Elämä on kokonaisuus. Eikä kokonaisuudessa ole niin vähäistä osaa, etteikö sille voisi pyytää siunausta, ei hetkeä, jolloin sitä ei tarvittaisi. Myös maailma on kokonaisuus, eikä pyhä ole maailmasta erillään.

Monissa kelttirukouksissa korostetaan Jumalan kolminaisuutta. Isä johtaa, Jeesus ohjaa, Henki auttaa. Jumala on kuin kolminkertaisesti läsnä. Usein kelttiläiset siunaukset ovat kielikuviltaan niin konkreettisia, että siunaus tuntuu kuin ohjaavan käden kosketus tai lämmittävä vaate.

Kelttiläinen kristinusko on rikasta ja monikerroksista, ja siinä on aineksia myös alueen vanhasta, pakanallisesta kulttuurista. Kristityille on sen perintönä siirtynyt vahva luonnon ja elämän kiertokulun taju ja pyrkimys hahmottaa maailmaa kokonaisuutena.

Rukouskampanja Vantaan seurakunnissa 31.8.–6.9. muistuttaa rukouksen merkityksestä elämässä. Viikon tapahtumiin voit tutustua osoitteessa www.vantaanseurakunnat.fi/rukous. Sivuilla voit myös keskustella ja lähettää rukouskortin ystävällesi.