Lupolle lumoutumaan
Partioleirille saa ottaa pehmolelun, mutta ei kännykkää.
Nuutti Niinivaara osallistuu juuri nyt ensimmäistä kertaa elämässään neljä yötä ja viisi päivää kestävälle partioleirille Porvoon Köttbodassa. Telttaleireily ei ole hänelle ihan vierasta, sillä aiemmin hän on yöpynyt maastossa osallistuessaan lyhyille viikonloppuretkille.
— Eniten minua leirillä jännittävät nukahtaminen ja toisaalta varhainen herääminen jo aamuseitsemän jälkeen. Toivottavasti telttapaikka on tasainen eikä muhkurainen. Otan leirille unikaveriksi Matti-virtahepopehmon, Nuutti pohtii ennen leiriä.
Äskettäin kahdeksan vuotta täyttänyt Nuutti kuuluu Martinlaaksossa toimivaan Koskenhaltiat-lippukuntaan. Partiossa hän on ollut mukana viime syksystä lähtien. Sudenpentujen partiolupauksen hän antoi viime joulukuussa oman lippukuntansa kuusijuhlassa. Partioon hänet mukaan houkutteli Kaisa-kummitäti.
— Molemmat kummitätini ovat partiolaisia. Kuulun Koskenhaltioissa Mustakarhut-laumaan, jota leirille johtajaksi lähtevä Kaisa-kummini johtaa.
Partion aloittaessaan Nuutti jättäytyi pois jalkapalloseuran toiminnasta.
— Nyt olen vähän isompi, niin ehkä aloitan jalkapallon tänä syksynä uudelleen, hän aprikoi.
Uusia kavereita ja rakentelua
Köttbodan leiri on vantaalaisten partiolippukuntien yhteinen suurleiri. Partiokannuksen järjestämälle Lupolle osallistuu 14 lippukuntaa ja yli 350 sudenpentua ja vartiolaista.
Lupon asutus jakaantuu leirillä kolmeen alaleiriin: Muotkaan, Tsohkaan ja Vuomaan. Nuutin ja muut Koskenhaltiat löytää Tsohkasta. Alaleirin martinlaaksolaiset jakavat Pyhän Laurin Ritarien, Kehäpartion ja Vantaan Metsänkävijöiden kanssa.
Nuutti toivoo merellisissä maisemissa pidettävän Lappi-aiheisen Lupon ajaksi aurinkoisia säitä.
— Leirillä toivon saavani uusia kavereita. Ja haluan oppia rakentelemaan kaikenlaista.
Taitava puukonkäyttäjä
Nuutti osaa jo tehdä merimiessolmun ja siansorkan. Leirillä hän aikoo oppia tekemään muitakin hyödyllisiä solmuja.
— Merimiessolmua käytetään muun -muas-sa partiohuivin sitomiseen. Siansorkan avulla esimerkiksi telttanaru voidaan kiinnittää puun ympäri, hän valistaa.
Nuutti kertoo olevansa puukonkäyttäjänä melkoisen taitava. Puun veistelyä hän on partiossa harjoitellut kärjestään pyöristetyllä, mutta muuten erittäin terävällä, mustakahvaisella partiopuukolla.
— Sain puukon syntymäpäivälahjaksi kummitädiltäni vuosi sitten, hän kertoo ylpeänä.
Haikille taikametsään
Lupolla sudenpennuille ja vartiolaisille järjestetään päivittäin runsaasti ohjelmaa. Telttailun ja alaleireissä tapahtuvan puuhastelun lisäksi Nuutti pääsee kokemaan luonnon lumoa muun muassa sudarihaikille. Sillä tarkoitetaan metsään suuntautuvaa, yllätyksiä ja haasteita sisältävää päivän mittaista seikkailuretkeä. Leirin ohjelmassa on myös Nuutin toivomaa veistelyä, leirin rakentelua sekä monenlaista taiteilua, musisointia ja perinnepelejä.
Nuutti aikoo myös pulahtaa mereen uimaan.
— Osaan uida hyvin. Tänä kesänä olen uinut tosi paljon, hän tarinoi.
Nuutti tietää osaavansa pitää huolta omista tavaroistaan leirillä. Rinkan pakkaamiseen hän kuitenkin tarvitsee vanhempiensa apua.
— Pyydän isää auttamaan pakkaamisessa. Kaikki tavarat on saatava mahtumaan rinkkaan. Toivottavasti jaksan kantaa itse omat varusteeni.
Lupolle lähtevät partiolaiset eivät saa ottaa mukaan kännykkää eikä muutakaan elektroniikkaa. Leirin aikana vanhemmat ja kaverit saavat luppolaisiin varmimmin yhteyden postin välityksellä.
— Tulen varmasti toimeen muutaman päivän ilman kännykkääni, Nuutti vakuuttaa.
Seuraavan kerran Nuutti näkee vanhempansa ja kaksi pikkusiskoaan ensi sunnuntaina, jolloin Luppo-leiri sudenpentujen osalta päättyy. Koti-ikävästä hän ei aio leirillä kärsiä. Yli kymmenvuotiaat vartiolaiset jatkavat leireilyä Köttbodassa torstaihin 10.8. saakka.

