Tarina kertoo vanhasta kalastajasta, joka loikoili rannalla auringonpaisteessa. Lämmin aurinko helli hänen ahavoituneita kasvojaan ja kalastaja nautti edessään aukeavasta näkymästä. Turkoosia merta jatkui silmän kantamattomiin ja hänen pieni kalastusveneensä kellui rantamainingeissa.

Kalastaja mietti onnellisena, että ei voi olla täydellisempää kuin istuskella tässä ja nauttia Jumalan kauniista luonnosta.

Turistit kulkivat ohitse ja ihmettelivät kalastajaa. Eräs heistä pysähtyi ja kysyi, miksi kalastaja ei ollut työn touhussa.

"Olen jo tämän päivän työni tehnyt", kalastaja vastasi.

"Mutta miksi et paiski lisää töitä? Saisit kerättyä rahaa ja voisit ostaa tuotoilla lisää veneitä ja saada lisää saalista. Voisit vuosien mittaan kasata itsellesi melkoisen omaisuuden", mies neuvoi.

"Mitä minä sillä omaisuudellani sitten tekisin?"

"Voisit vaikka loikoilla kaikki päivät rannalla vailla huolen häivää ja katsella merelle", mies vastasi.

Luin kesällä Mario Vargas Llosan Paratiisi on nurkan takana –kirjan. Tuo teema, joka nousee esiin kirjan nimessä yhtä lailla kuin tarinassa vanhasta kalastajasta, on puhutellut minua jo kauan. Juoksenko elämäni läpi tuo ajatus mielessäni: paratiisi on tuon nurkan takana tai tuon tai tuon? Vai pysähtyisinkö ja katselisin ympärilleni, tutkisin itseäni ja omia tunteitani? Mitä on tässä ja nyt. Mikä on totta ja mikä harhaa. Etsimällä paratiisia aina seuraavan nurkan takaa olen lopulta kuin kissa, joka ajaa takaa omaa häntäänsä.

Tarinan vanha kalastaja elää sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa. Ehkä minunkin olisi vain pysähdyttävä ja kuunneltava.

Ensi sunnuntai on 9. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Totuus ja harha. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 92:5–10, 13–16, Jer. 7:1–7, Hepr. 12:14–17 ja Matt. 7:24–29.