Ruuhkaa kirkossa
Terveisiä Venetsiasta! Kirkkoja ei tästä kaupungista puutu. Kävelijä keksii kaavan nopeasti: kanaali, silta, aukio ja kirkko. Ja taas kanaali, silta, aukio ja kirkko. Jokaisella pikkusaarella on oma kirkkonsa ja aukionsa.
Ottipa minkä suunnan tahansa, pian edessä on kanaali. Eikä kulu aikaakaan, kun tupsahtaa aukiolle, jonka keskellä tönöttää upea marmorinen pyhäkkö. Täällä on ollut käytössä runsaasti rahaa ja taitavia tekijöitä, ja se myös näkyy.
Turistille kirkko tarjoaa pakopaikan porottavasta paahteesta ja lempeää tunnelmaa väentungoksessa rymistämisen jälkeen. Sekä taidetta. Katoissa ja seinissä riittää tuijoteltavaa. Kas, tuollahan on Tizian. Tuolla pari Tiepoloa. Tuohon on Tintoretto tehnyt kattomaalauksen.
Venetsian kirkoissa suurinta vaikutusta eivät kuitenkaan tee niiden koko tai taideaarteet, vaan elävyys. Turistien katkeamaton nauha kulkee siltojen yli, aukiolta toiselle ja kirkosta kirkkoon. Joidenkin ovilla näyttää jopa syntyvän ruuhkaa.
Sulassa sovussa turistien keskellä kulkevat katolilaiset, jotka eivät etsi nähtävyyksiä, vaan rauhoittavaa rukouspaikkaa. Vanha nainen sytyttää kynttilän, teini tekee ristinmerkin. Keskellä kirkasta päivää! Tähän ei törmää Suomessa.
Kirkot tuntuvat uhkuvan elämää. Ne myös ovat kirjaimellisesti keskellä sitä. Kirkon naapurina voi olla värikäs vihannestori tai sympaattinen pizzeria. On helppo luikahtaa sisään.
Monista ovista kantautuu musiikkia: täällä tuntuu olevan loputon kirkkokonsertti meneillään. Yhdessä kirkossa on käynnissä Venetsian oman pojan Antonio Vivaldin konsertti, toisessa esitellään Vivaldin elämäntyötä. Muutaman metrin päähän kirkon ovesta leiriytynyt katusoittaja soittaa suloisia säveliä luutullaan.
Venetsian kuuluisin kirkko on tietenkin jättimäisten kupolien kruunaama Markuksenkirkko. Sinne turistit jonottavat kärsivällisesti keskikesän kuumuudessa. Sisällä on tuijoteltava taivaisiin nähdäkseen kupolien kultaiset mosaiikit. Hämärä kirkko on valtava, ja joka puolella on toinen toistaan häikäisevämpiä taideteoksia.
Mitähän Italiasta — ja erityisesti Venetsiasta — saapuvat turistit mahtavat miettiä saapuessaan Suomeen? "Missä ovat kaikki kirkot?" "Miksei täällä ole ketään?" "Miksi täällä käytetään näin paljon valkoista?"

