Keskusrikospoliisissa Jokiniemessä työskentelevä Ansa on yksi Suomen kolmesta palokoirasta.

Palokoira on poliisin apuna, kun halutaan selvittää, voisiko palo olla sytytetty tahallaan.

— Se haistaa mahdolliset sytytyksessä käytetyt nesteet ja osaa paikantaa ne hyvin tarkasti, Ansan isäntä ja ohjaaja, rikosylikonstaapeli Juha Koponen selittää Keskusrikospoliisin parkkipaikalla.

Labradorinnoutajaksi pienikokoinen ja ketterä Ansa juoksee häntä viuhtoen pihamaan läpi. Se hyppää isännän käskystä poliisiauton takaosaan odottamaan toimintaa.

Ansan kykyjä havainnollistaakseen Koponen kaivaa autostaan sumutinpullon, joka sisältää laimennettua sytytysnestettä ja suihkaisee sitä kauemmaksi talon kivijalkaan.

Koira odottelee autossa malttamattomana, kunnes Koponen avaa oven ja antaa etsintäkäskyn.

— Lämpimällä, tuulisella säällä kemikaali haihtuu nopeasti, jolloin Ansan työ on haastavampaa, hän selittää, kun koira risteilee tohkeissaan pihalla.

Pian se haukahtaa tutun hajun merkiksi.

— Näytä vaan, missä se on! Tarkista! isäntä kehottaa Ansaa, joka hyökkää kuopsuttamaan maata kivijalan juuresta ja näyttää kuonollaan paikan.

— Tuosta kohdasta ottaisimme näytteen laboratoriossa analysoitavaksi, Koponen kertoo ja palkitsee tyytyväisen Ansan purulelulla.

Toukokuussa piti kiirettä

Palokoiralla on työtehtäviä puolisen sataa vuodessa. Useilla tähänastisista kahdesta ja puolesta sadasta työkeikastaan Ansa on osoittanut poliisin epäilyt tuhopoltosta todeksi.

— Palokoiran paikalle tulo edellyttää aina epäilystä. Kevät ja lämmityskauden alku syksyllä ovat kiireisintä aikaa, palokoiria vuodesta 1999 ohjannut Koponen kertoo.

Toukokuussa Ansalla ja sen nuoremmalla kollegalla Idalla oli tosi kiire. Työtehtäviä tuli 11 eri puolilla Suomea. Koirat haistelivat palon jälkiä niin Imatralla kuin Helsingin rautatiemakasiineillakin.

— Porvoon kirkolle ei tarvinnut mennä, kun asiat selvisivät siellä ilmankin, Juha Koponen sanoo.

Etsintä on koiralle hauska leikki

Palokoiran työ perustuu sen metsästysviettiin. Sopivaksi havaitut pennut koulutetaan kahden ja puolen vuoden aikana suuntaamaan viettinsä sytytyksessä käytettävien nesteiden etsintään.

— Työtä tehdään siis leikin varjolla, isäntä kertoo.

Juha Koponen näyttää sormen mittaista putkea, joka hajustetaan halutulla sytytysaineella.

— Koira käyttää putkea ensin leluna. Sitten putkea voidaan käyttää kätkemisleikeissä, jolloin koira oppii etsimään tutun hajun, Koponen kertoo koirien koulutuksesta.

Labradorinnoutajia käytetään, koska ne ovat hyväluonteisia ja taitavia etsimään hajuja.

— Esimerkiksi bordercollieilla on suurempi paimennusvietti, josta ei juuri ole erikoisetsintäkoiralle hyötyä, poliisi kertoo.

Erikoisetsintäkoirat työskentelevät huume-, pommi- tai palokoirina.

— Tällaisista koirista on pulaa. Sopivia etsitään kaiken aikaa, kouluttaja Koponen tietää.

Monet "palvelualan" karvaturreista ovat toistensa sukulaisia. Ansan ja sen pommikoirana työskentelevän sulhasen kuusi pentua on koulutettu opaskoiriksi.

Poliisikoirakin on perheenjäsen

Leikkisän labradorinnoutajan seitsemän vuoden iästä vihjaa vain kevyt, alaleuan karvoja hopeoiva harmaus.

— Kymmenvuotiaana jäädään yleensä eläkkeelle, Juha Koponen kertoo ja paijaa jaloissa kiehnäävää Ansaa.

Yli kuuden vuoden ajan yhdessä toimineet rikosylikonstaapeli ja palokoira tuntevat toisensa hyvin.

— Vilpitön työkaverihan tämä on, Koponen kehuu.

Työssä, jossa ihmiselämän varjopuolet tuppaavat olemaan melkoisesti läsnä, hyväntahtoisen eläimen kanssa tuntuu usein mukavalta toimia.

Vaikka valtio omistaa koiran, sen elämästä huolehtii ohjaaja. Ansa ja tänään lomapäivää viettävä Ida asuvat Koposella.

Tänä kesänä vapaa-aikaa vietetään rennosti pihamaalla. Grillaamisessa käytettävän sytytysnesteen tuoksu ei palokoiria haittaa, sillä ne ovat ehdollistuneet työtilanteiden etsintäkäskyyn.

— Makkaraa ne vain kyttäävät kieli pitkällä, Juha Koponen nauraa.

Juha Koponen ja Ansa harjoittelivat 13. 6. Keskusrikospoliisin pihalla Jokiniemessä.