Luominen ei ole tapahtunut vain kauan sitten. Se jatkuu yhä. Jokainen päivä on Herran päivä: "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Jumala luo uutta koko ajan keskellä omaa elämääsi.

Luomiskertomuksen mukaan kaikki elämä on lähtöisin Luojan hengityksestä: "Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento."

Psalmissa sama asia on sanottu kauniisti: "Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot." Luoja puhaltaa elämän kaikkeen maan päällä. Jokainen hengenveto on luomisihme. Joka kerta hengittäessäsi astut jumalasuhteeseen, hengität Jumalan lahjoittamaa elämää.

"Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot." Koko olemassaolo on Luojan sana, jokainen päivä luomisihme. Pelkästään se, että elämme ja hengitämme, kertoo siitä, ettei meitä ole jätetty oman onnemme nojaan. Hän, joka koko ajan antaa elämän ja ylläpitää sitä, on koko ajan lähellä meitä, aivan kuin ilma jota hengitämme.

Tavallisesti emme juuri huomaa hengitystämme. Joskus on hyvä vain istahtaa alas, rauhoittua ja hengähtää hetken. Sen voi ottaa pysähtymis- ja rentoutumisharjoituksena. Sen voi nähdä myös syvemmällä tasolla. Voit nähdä hengityksesi pienenä ihmeenä. Yhä uudestaan, hengitys hengitykseltä palaat tähän hetkeen, sellaisena kuin se nyt on. Saat siinä tuntea sanattoman kosketuksen.

Kun hengität sisään virkistävää happea, voit ajatella hengittäväsi Jumalan läsnäoloa, joka puhdistaa, uudistaa, antaa uutta voimaa. Ulos hengittäessäsi annat itsestäsi virrata pois kaiken, mikä on myrkyttänyt mielesi. Voit hellittää otteesi siitä, mikä on vienyt voimasi. Vähä vähältä luotat enemmän siihen, että lopulta kaikki on hyvin: olet kaikessa hänen varassaan, joka on puhaltanut sinuun elämän hengen.