Keväällä Hakunilassa asuva Marja Nyman alkoi puuhata Itä-Vantaalle viherpiiriä. Hankkeen taustalla olivat lapsuusmuistot. Ennen kaikkea se, mitä tapahtui, kun kotiseudulla Juuassa, Pohjois-Karjalassa, käytiin naapuri- tai sukulaistalossa pyhäkylässä.

— Kesäaikaan katsastettiin aina jossain vaiheessa emännän kasvimaa ja pihakasvit. Siinä oppi tuntemaan kasveja ja niiden hoitamisen niksejä. Kotiin viemisiksi saattoi saada uuden kasvin alun.

Nyman ajatteli, että samantapainen vaihto voisi onnistua nykyisessä elinympäristössäkin, vaikka eri puolilta Suomea ja maailmaa muuttaneet ihmiset eivät ennestään tunnekaan toisiaan.

Ruohoa varpaiden alle

Marja Nyman on kirpputori- ja kierrätysihminen. Vaihtaminen tai kierrättäminen sopii monien pihakasvien elämänkulkuun paremmin kuin hyvin.

Kun perennat ovat kasvaneet samalla paikalla muutaman vuoden, alkaa kasvutila useimmiten käydä vähiin. Niinpä kasveja on aika ajoin istutettava uudelleen, pilkottava ja harvennettava. Jos ei halua täyttää koko pihaansa samoilla kasveilla, jää väistämättä ylijäämätaimia. Niille voi löytyä paikka jonkun toisen pihasta.

— Tuossa kasvimaan reunassa on venäjäntatarta talon aikaisempien asukkaiden jäljiltä. Venäjäntatar kasvaa kaksimetriseksi. Eräs rouva on tulossa hakemaan taimet omalle pihalleen. Minä haluan istuttaa tilalle havukasveja, ettei näkymä olisi talvella niin alaston.

Nymanien kolmihenkinen perhe on asunut talossaan viisi vuotta. Pihakasvien istuttaminen ja hoitaminen ei siis ole mikään yhden kevään ja kesän projekti.

— Piha on loputon työmaa, vaikkei tavoitteena olekaan mikään edustus- tai mallipiha. Tärkeintä on, että pääsee kulkemaan paljain jaloin ja tuntee ruohon varpaiden alla. Pihasta voi nauttia, vaikka rikkaruohot välillä rehottavatkin.

Ravintolisäksi luonnon viherjauhetta

Koristekasvien lisäksi Marja Nyman viljelee hyötykasveja. Pihasta löytyy jo syötäväksi raparperia ja ruohosipulia. Myöhemmin kesällä perhe voi nautiskella itse kasvatettua kesäkurpitsaa, perunaa, porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, tilliä, persiljaa, salaattia, herneitä ja eri yrttejä, kuten venäjänrakuunaa ja oreganoa.

— Poikaamme, seitsemänvuotiasta Markusta, ajatellen hankin vielä kuukausimansikan.

Kasvattajan ja keräilijän silmät tähyävät myös tontin rajalta alkavaan metsikköön. Liikenteen saasteet tai kemialliset lannoitteet eivät pilaa siellä kasvavia luonnonkasveja.

— En tunne villivihanneksia kovin paljon, mutta jos oppii tuntemaan yhdenkin, voi tehdä jotain.

Nuoria horsman versoja Nyman käyttää parsan tapaan, ja nuoren nokkosen lehtiä kuin pinaattia. Hän kuivaa voikukan, poimulehden ja suolaheinän lehtiä ja lisää niistä tehtyä viherjauhetta keittoihin ja sämpylätaikinaan. Koivun, vadelman ja mustaherukan lehtiä hän kuivaa teeksi.

Kuivattamiseen Nyman käyttää nykyisin yleensä kuivuria, mutta aikaisemmin hän on kokeillut kuivatuspaikkoina myös saunanlauteet ja sähköuunin.

— Uunissa lämpötila nousee helposti liian korkeaksi, vaikka asteet olisikin säädetty 50:een. Tarkoitus ei ole, että lehdet palavat tai ruskistuvat.

Viljelysuunnitelmat testiin viherpiirissä

Itä-Vantaan viherpiiri nytkähti liikkeelle Eurooppa-päivänä toukokuun alussa.

— Silloin Hakunilan torille tuli kahdeksan ihmistä myymään pihakasvejaan. Tähän mennessä viherpiiriin on ilmoittautunut kaksitoista osanottajaa, Marja Nyman kertoo.

Toimintaa käynnistellään virtuaalisesti sähköpostiosoitteiden avulla. Syksylle "viherompeluseura" suunnittelee yhteisiä tapaamisia.

— Voimme puhua kesän kokemuksista ja tehdä ehkä jonkun retkenkin.

Nymanin mukaan viherharrastus ei ole vain kesän kestävä höyrähdys, vaan ympärivuotinen, luonnon rytmissä etenevä ikuisuusprojekti.

— Syksyllä kerätään ja säilötään. Talvi on suurten suunnitelmien aikaa. Joulun jälkeen aletaan hankkia siemeniä ja säästää viilikuppeja istutusalustoiksi.

Saunavihtoja pääsee valmistamaan ke 21.6. klo 17–20. Ilmoittautumiset m.nyman@kolumbus.fi.