Jopas oli uutinen: että oikeusasiamies on kieltänyt Vantaan Laurin jakamisen osoitteettomana jokaiseen talouteen. On kuulemma uskontoon pakottamista. Mitenkäs sitten nämä Jehovan todistajat, jotka kiertävät ovelta ovelle ja ovat välillä oikein kiihkeitäkin aatteensa puolestapuhujia? Heillähän näet ei ole maailmassa muuta kuin oma totuutensa.

Ja kolahtaapa postiluukusta usein myös adventtikirkon julkaisuja. Nämä kirkot toimivat siis oikeusministeriön mielestä oikein, kun näistä ei ole mitään haittaa ihmisille. Eivätkä siis pakota ihmisiä uskoon.
Näin eduskuntavaalien alla en voi myöskään olla ihmettelemättä sitä, että politiikkaan pakottaminen on sallittua.

Ajatelkaapa sitä mainosten määrää, joka kohta kolisee postiluukuistamme sisään. Ja varmaa on se, että kaikki puolueet eivät ole minun mieleeni. Pitäisikö minun siis tehdä valitus, kun demarit, sosialistit ja vihreät yrittävät pakottaa minua äänestämään omaa ehdokastaan.

Minusta Suomessa ei ole oikeastaan muita pakotteita kuin yleinen asevelvollisuus, mutta se taas on niin iso poliittinen asia, ettei siihen uskalla oikeusasiamies kantaa ottaa. Sanoisinpa siis, että ottakaa roska pois silmistänne, kun alatte yhtä yhteisöä tuomita, niin että tuomion jälkeen totuus valkenisi kaikille tasapuolisesti.