Krista Susi toteaa kolumnissaan (VL 8.6.), että haluaisi laulaa virsiä koulun järjestämissä juhlissa. Hän korostaa, että syy miksi hänellä ei ole tilaisuutta "kajauttaa kunnolla" Suvivirttä lastensa juhlissa on ilmeisesti se, että on päätetty suojella joitakin vanhempia, jotka joutuvat "terapeutin sohvalle" jos he kuulevat kouluissa pätkänkin virttä.

Minä näkisin koulun juhlat nimenomaan kaikkien oppilaiden juhlina, ja siksi koulun tulee kohdella tasapuolisesti eri uskomuksia ja uskonnottomuutta. Se ei mielestäni toteudu, jos kunnallisen koulun järjestämissä juhlissa on tietyn uskonnon uskonnollisia elementtejä.

Toisaalta Susi kieltää virren aseman osana uskonnon harjoittamista. Hänen mukaansa sana "Jumala" vain "vilahtaa" kyseisissä virsissä. Jos Susi on kristitty, niin miksi hän ei ylpeänä totea, että hän haluaa laulaa kristittyjen virsiä, koska niissä ylistetään Jumalaa? Miksi hän kietoo vaatimuksensa kulttuurin ja perinteiden kunnioittamisen viittaan? Eikö hän nouse seisomaan Enkeli taivaan -virren aikana nimenomaan koska on kristitty, eikä siksi, että se on "kaunis perinne"?

Susi oli valmis niputtamaan juuri maahanmuuttajat virsien vastustajaksi. Se kertoo, että Susi ei ymmärrä, että maahanmuuttajat, joista suurin osa on kuitenkin lähtöisin naapurimaastamme, eivät ole yhtenäinen ryhmä. Väite, että "moni heistä varmaan kavahtaa kaikkea kristinuskoon viittaavaakin", on asioihin perehtymättömän yksinkertaistus, stereotypia, jota en usko meidän tarvitsevan tämän päivän maailmassa.