Sen verran kuin tarvitsen
Kahta minä sinulta pyydän — niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran, kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. Sananl. 30:7–9
Liikaa tai liian vähän, milloin mitäkin asiaa.
Miksen minä, kun hänkin?
Elämä on epäoikeudenmukaista.
Näiden ajatusten vallatessa mielen on hyvä lukea vanhan viisaan Saarnaajan ajatuksia siitä, mikä on ihmiselle hyödyllistä.
Ei köyhyyttä, muttei rikkauttakaan, ruokaa sen verran kuin tarvitsemme.
Jos Jumala näin meitä siunaa, olemme saaneet hyvän osan.
Liika omaisuus tuudittelee ihmisen omahyväiseen itsevarmuuteen. Mihin tässä Jumalaa tarvitaan, olen vapaa kuin taivaan lintu. Tulen ja menen, kuten itse haluan. Minua ei määräile kukaan. Puutteessa eläminen voi sekin etäännyttää Jumalasta, tehdä ihmisen katkeraksi oman tiensä kulkijaksi.
Siksi Saarnaaja pyytääkin: ei liikaa eikä liian vähän. Tuon pyynnön jatkeeksi voimme lisätä: avaa sydämeni näkemään lähellä ja kaukana olevien hätä ja jakamaan siitä, mitä olet minulle antanut.
Ensi sunnuntai on 2. sunnuntai helluntaista. Sen aihe
on Katoavat ja katoamattomat aarteet. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi
kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 49:6–10, 16–21, Sanal. 30:7–9, 1. Tim. 6:6–12
ja Matt. 16:24–27.
