Monille nuorille kevät on ruusujen aikaa. Toiset saavat ruusuista vain piikit.

Kaikissa kodeissa ei vietetä iloista juhlaa. Nuoren tiehen tulee mutkia tai se saattaa nousta kokonaan pystyyn. Silloin on hyvä katsoa elämää kokonaisuutena ja laajempana kaarena. Peliä ei ole menetetty, vaikka alkuerissä tulikin takkiin.

Tämän päivän nuorilla on paljon mahdollisuuksia edetä päämääräänsä — tai etsiä sitä, jos se ei vielä ole löytynyt. Valkoinen lakki säädetyssä ajassa ei ole enää ainoa tie onneen. Kiertoteitä voi päästää samoihin tavoitteisiin, ja vielä monta kokemusta rikkaampana.

Valtavirrasta poikkeaminen voi jossakin vaiheessa kääntyä uudeksi mahdollisuudeksi. Tärkeää on, että nuorten elämässä on ihmisiä, jotka jaksavat edelleen uskoa, toivoa ja rakastaa. Arvokas on elämä itse.

Arvokas on nuori ja vanhempikin ihminen, vaikka hän juuri tällä hetkellä ei näyttäisikään täyttävän mittaa. Hän on edelleen se sama, joka hymyilee hampaatonta hymyän ekaluokkalaisena. Hän on se sama, joka katsoo suoraan silmiin rippikuvasta pörröisen hiustöyhdön alta. Tarvitseeko aina odottaa suuria mullistuksia ennen kuin sen huomaamme?

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen", totesi jo Vanhan testamentin psalmirunoilija aikoinaan Luojalleen.