Ranskalainen Philippe Claudel on saavuttanut poikkeuksellista menestystä. Hänen teoksiaan on viime vuosina käännetty kahdellekymmenelle kielelle. Ranskalaiset rakastavat paitsi tyylikkyyttä, arvoituksellisuutta, myös viime vuosisadan lähihistoriaansa.

Toinen Ranskan kielialueella vaikuttava kirjailija, venäläissyntyinen Andreï Makine on Claudelin ohella osannut kietoa eurooppalaisten yksilöiden kohtaloita pelottavien aikakausien tuntojen tulkiksi. Ensimmäinen maailmansota oli raskasta aikaa Ranskassa, sillä valtava määrä sotilaita kaatui vuosia kestäneessä asemasodassa.

Claudelin kerronnassa on mielenkiintoinen jännite hienostuneen tyylin ja naturalistisen rankkojen aiheiden välillä. Sodan aikana eivät tavalliset arkielämän säännöt enää päde. Maailma ja vanhan ajan "moraali" murtuvat uuden tunnottomuuden tieltä ja tavallisen ihmisen elämä on täynnä kaaosta ja yllätyksiä.

Pieneen koillisranskalaiseen kylään sijoittuvia tapahtumia määräävät amputoidut sotilaat, kaikkivaltiaat henkilöt ja selittämättömät murhat. Kirjan kertoja on paikkakuntalainen poliisi, joka peilaa tapahtumia hieman sivusta, kuitenkin niin että itse kirjan polttopisteessä oleva "tapaus" ei hänen elämästään unohdu.

Eräänä harmaana joulukuisena päivänä surmataan kymmenvuotias ravintoloitsijan tytär, lempinimeltään Belle de Jour. Herää kysymys, miksi paikallinen kaikkien kunnioittama ja pelkäämä syyttäjä Destinat on paikalla ja miksi kaksi sotakarkuria halutaan niin kiihkeästi saada näyttämään syyllisiltä.

Myös pikkukaupungin nuori opettajatar kuolee samoihin aikoihin, joten mysteerio on valmis. Millainen valta kulminoituu Destinatiin, ja millainen ihminen hän oikeastaan on? Ratkaisu on lopulta hyvin yksinkertainen ja myös terapeuttinen. Kaoottiseksi käyneessä maailmassa on kaikesta huolimatta jäljellä myös välittämistä, joka ylittää keskimääräisen ahdasmielisyyden ja kyynistymisen.

Kyseessä on siis paitsi historiallinen romaani, myös jännitystarina. Teoksessa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta Claudelin ihmiskuvaus on taidokasta. Vivahteikkuus ja kyky luodata ihmismielen salatuimpia sopukoita ei tee lukukokemusta raskaaksi, vaan päinvastoin. Ville Keynäs tavoittaa suomennoksessaan erinomaisesti pikkukylän ahdistavan ilmapiirin.