Uskonnollisia tunteitani on loukattu. Nuorimmaisen kevätjuhlassa jätettiin Suvivirsi välin. Jätettiin väliin koko juhlan kohokohta ja loppuhuipennus. Olin närkästynyt, mutten yllättynyt. Uudessa koulussa kun ei laulettu joulujuhlassa Enkeli taivaan -virttäkään.

Kuka tällaisia päätöksiä tekee? Millä perusteella? Muuttuvassa maailmassa tarvitaan kiinnekohtia ja siirtymäriittejä. Kesä alkaa Suvivirrestä ja joulu Enkeli taivaasta.

Kumpaakaan en pysty laulamaan kyynelehtimättä. Mikä tunne: tässä laulelen äitinä samaa laulua kuin itsekin pienenä koululaisena. Vierellä muut vakavat vanhemmat, jotka tietävät, että "nyt Jumalalle kunnian" kajahtaessa kuuluu kömpiä penkeiltä pystyyn.

Lapset ovat tottuneet äidin tunteellisuuteen ja vilkuilevat omilta penkeiltään, koska ensimmäinen kyynel tirahtaa. Kotimatkalla kuullaan sitten seuraavanlaisia keskustelunpätkiä: "Äiti, nyt sä itkit vasta viimeisessä säkeistössä." "Mä näin, että pari muutakin äitiä itki."

Taivastelin joulujuhlassa perinteiden katoamista tutulle pappisäidille. Hän oli jo alistunut kohtaloon: tällaista on meno, kun koko ajan pitää olla pelkäämässä loukkaantuuko joku.

Olinkin valmis syyttämään laulajaisten lopettamisesta maahanmuuttajia. Moni heistä varmaan kavahtaa kaikkea kristinuskoon viittaavaakin. Sain näpäytyksen omille ennakkoluuloilleni kuitenkin pian. Tuttu toimittaja kertoi tehneensä juttua aiheesta viime vuonna, kun keskustelu juhlaperinteissä velloi voimakkaimmillaan.

Hänen haastattelemansa rehtorit kertoivat, että suvivirrestä eivät mekkaloi maahanmuuttajat, vaan aikuiset, joiden omaan lapsuuteen on kuulunut painostava uskonnollisuus. Nyt nämä uskonnon uhrit eivät voi kuunnella mitään virteen viittaavaakaan. Yksikin säkeistö, ja terapeutin sohva kutsuu.

Kuulkaa, te koulujen juhlista vastaavat: Suvivirsi ja Enkeli taivaan eivät ole kristinuskon harjoittamista, vaikka Jumala sanoituksessa vilahtaakin. Ne ovat kaunista perinnettä, joka liittää sukupolvien ketjun toisiinsa. Ne luovat edes jonkinlaista pysyvyyttä tässä muutosten maailmassa. Ne ovat kappale kauneinta kulttuuria.

Suomalaisista 83 prosenttia kuuluu kirkkoon. Iso osa tästä joukosta haluaa laulaa tutut virret, ja monille koulun juhlat ovat ainoa paikka, jossa pääsee kajauttamaan kunnolla.

Nyt lähtee sähköposti rehtorille. Allekirjoitukseksi laitan "Yksi äiti monien puolesta".