Skitsofrenian, masennuksen ja monen muun mielen sairauden hoitoon tarvitaan lääkkeitä. Tämän tietää mielensä hallinnan hetkeksi muutama vuosi sitten hektisen elämänrytmin keskellä menettänyt Maria Syvälä. Elämä muuttui sairaalan ja kodin välin reissaamiseksi. Lääkkeitäkin täytyi alkaa syödä.

— Yleisimpiä harhaluuloja on, että mielisairaus on asennekysymys ja tahdon asia. Todellisuudessa kyse on usein vaikean elämäntilanteen ja stressin laukaisemasta sairaudesta. Elämäntaidollisten ongelmien lisäksi siinä on kysymys miljoonia tunteja lääketieteessä tutkitusta puhtaasta aivokemiasta. Siksi suutun aina kun sanotaan, että "herää pahvi" tai "lääkkeet eivät ole sun juttusi", Syvälä sanoo.

Sopivat lääkkeet nimittäin ovat Syvälän mielestä skitsofreenikolle ja monelle muulle mielenterveyskuntoutujalle elintärkeitä.

— Viime vuosina on kehitetty tehokkaita psykoosinestolääkkeitä, joiden avulla vältetään pahin mahdollinen vaihe ja ennaltaehkäistään tehokkaasti uusia sairausjaksoja, Syvälä muistuttaa.

— Medikalisaation vastustajat kieltävät mielisairauden sairausluonteen ja ajattelevat tervehtymisen tapahtuvan pelkästään ryhdistäytymällä ja positiivisesti asennoitumalla. He unohtavat, että esimerkiksi masennus on tilastollisestikin kuolemanvakava sairaus, jonka hoitamatta jättäminen on karkea ja epäinhimillinen hoitovirhe.

Elämänlaatua perheestä ja harrastuksista

Lääkkeet "normalisoivat" tälläkin hetkellä noin 300 000 masennuksesta kärsivän suomalaisen häiriintynyttä aivotoimintaa. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästä kemiasta, pillerit eivät paranna ketään täysin. Myös elämänlaatu vaikuttaa.

Syväläkin on joutunut miettimään, miten hänen tulisi elää, että elämä olisi mielekästä. Vastaus on hyvä arki läheisten kanssa. Perhe, leppoisa arki kotona ja hyvät ystävät ovat auttaneet Syvälää tervehtymään. Perheeseen kuuluvat mies, 7-vuotias tytär ja 5-vuotias poika.

— Pahimmasta toipumisen jälkeen pää on pysynyt kunnossa myös harrastusten avulla, sauvakävelemällä, puutarhaa kuopsuttamalla, pianoa soittamalla ja ennen kaikkea kirjallisuuden avulla.

— Uusimpia harrastuksiani ovat sudoku-tehtävät, flamenco ja haitarinsoitto.

Byrokratiaviidakko kauhistuttaa

Masennus on Suomessa suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Suorituskeskeisyys ajaa työssäkäyvät tiukoille ja aiheuttaa loppuun palamista. Huonot esimiehet edesauttavat sairauden puhkeamista.

— Valitettavan usein sairaassa työyhteisössä toimii sairas johtaja, joka tuhoaa työpaikan ilmapiirin sisältä päin, hitaasti hivuttamalla, Syvälä toteaa.

Mielenterveyskuntoutujalle pelkkä arjesta selviytyminen on usein vaikeaa. Kelan byrokratiaviidakko kauhistuttaa, samoin lomakkeiden täyttäminen.

— Mielenterveyskuntoutuja ei välttämättä ole edes selvillä kaikista hänelle kuuluvista eduista, eikä jaksa ainakaan valittaa kielteisestä päätöksestä.

Syvälä tietää omasta kokemuksesta, että avun pyytäminen ei ole helppoa. Mielessä kummittelee koko ajan käsitys siitä, että normaalin ihmisen pitää selvitä itse lomakkeiden täyttämisestä. Syvälä sai Kelan henkilökunnalta apua etujen hakemiseen, mutta kaikki eivät välttämättä ole yhtä aktiivisia.

— Se, että voisi yhdessä Kelan virkailijan kanssa tehdä kokonaiskartoituksen kuntoutustarpeesta, olisi suureksi avuksi mielenterveyskuntoutujalle, joka voi olla asumistuki-, vammaistuki- ja hoitotukihakemuksen kanssa hukassa. Hänelle olisi hyvä myös esitellä kaikki olemassa olevat tukivaihtoehdot.

Yhteiskunnan muutkin instituutiot voisivat Syvälän mielestä kantaa enemmän vastuuta mielenterveyskuntoutujista.

— Olisi hyvä, että suurten kaupunkien keskustoissa olisi ympäri vuorokauden avoinna oleva seurakuntasali tai kirkko, johon ahdistunut ihminen voisi marssia. Ahdistuksen ja pahanolontunteet kun tahtovat iskeä erityisesti iltaisin ja öisin. Tuomasmessu on ollut minulle yksi pelastusrengas, johon olen tarttunut kaikkina aikoina.

Runoja omista kokemuksista

Muun muassa Aamulehden toimittajana aiemmin työskennellyt Syvälä käsittelee esikoisrunokokoelmassaan Älä sylje minua syliisi (Robustos) omaa sairastumistaan ja yhden perheen tragediaa.

Runokertomuksissa mies ja lapsi seuraavat voimattomina sivusta sairastuneen äidin kierrettä kodista sairaalaan. Äidin ollessa sairaalassa lapsi kaipaa vilpittömästi: "tiedätkö äiti mitä / kun olet sinä sairaalassa / en nuku peiton alla / menen sen punaisen takin sisään / joka sinulta jäi / josta on vetoketju rikki".

Mielen rakoileminen on Syvälän mielestä niin totista totta, ettei siitä pidä laskea leikkiä.

— Psykoosissa tapahtuva mielen pirstoutuminen on mukavasta kaukana. Se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen mielentila.

Yhdessä runokertomuksessa Syvälä kuvaa paranoidia mielentilaa osuvan tuntuisesti: "kirkonkellot soivat / ihmiset lukevat ajatuksiani / vääntävät leukani saranoiltaan / hohottavat pellet maalatuin kasvoin".

Hän kysyy runokertomuksissaan myös, missä menee terveen ja sairaan välinen raja.

— Kuka voi käsi sydämellä sanoa, että oma mieli on aina ollut tasapainossa? Kuka tahansa voi sairastua vaikeassa elämäntilanteessa. Silloin statukset menettävät asemansa. Entä jos sairastuminen onkin täysin terve reaktio hillittömään elämänmenoon? Kirjailija Jussi Rusko on sanonut, että terveiden kanssa sitä onkin vasta helisemässä. Mitä muuten on normaalius?

Syvälää itseään on lämmittänyt suora ja katsetta kaihtamaton lähestyminen, ja se kun vointia on kysytty asiallisesti, ylidramatisoimatta ja säälittelemättä.