Korsolaiseen Niemen perheeseen kuuluvat Antin lisäksi vaimo Johanna sekä kohta kahdeksanvuotias Julius, neljän vanha Olavi ja ensi kuussa kolme vuotta täyttävä Mimosa.

Espoon kulttuurikeskuksen pääjärjestäjä tekee epäsäännöllistä vuorotyötä. Molempien vanhempien musiikkiharrastukset tuovat nekin vaatimuksensa perheen aikatauluihin. Työnsä ohella Antti Niemi soittaa kitaraa ja bassoa sekä laulaa. Bändejä miehellä on neljä ja pari epäsäännöllisemmin soittavaa päälle. Keikkoja on kahdesta kolmeen kuussa.

— Katson, ettei treeniaika ole perheeltä pois. Harjoittelemme päivisin, kun lapset ovat hoidossa ja koulussa. Keikat ovat niin myöhään, että lapset nukkuvat.

Antti Niemi ei vaihtaisi nykyistä työtään täysipäiväiseen muusikon uraan.

— Silloinhan ei tapaisi lapsia ollenkaan, jos kiertäisi ympäri Suomea. Kotiin pitää päästä, Niemi toteaa.

Aamuisin isä herätetään armotta, vaikka keikka olisi kestänyt myöhään. Lasten tarhaan vieminen kuuluu hänen tehtäviinsä.

Musiikki on iso osa koko perheen arkea. Lapset tanssivat euroviisuvoittajan tahdissa ympäri keittiötä. Perheen yhteisiin hetkiin kuuluvat laulu ja soitto, ohjelmisto vaihtelee lastenlauluista Iron Maideniin. Iltasatu ja yhdessä laulaminen ovat osa perheen rutiineja päivän päättyessä.

— Kun lapset eivät enää jaksa laulaa, he pyytävät soittamaan "jotain aikuisten lauluja". Minä soitan melkein itsenikin uneen, Antti kertoo.

Nelivuotias Olavi selittää innoissaan, että tarhan tädillä on aidot Lordin siivet. Isä arvaa juttuun selityksen.

— Olisiko ollut sadeviitta?

Kaikkeen ei osaa vastata

Ekaluokkalainen Julius on koulun jälkeen iltapäivisin itsekseen kotona tai kavereitten luona. Turvana ovat kännykkä ja tutut naapurit.

— Ei lapsia voi kaikelta suojella, mutta sellainen sääntö meillä on, ettei Julle saa käyttää tietokonetta yksin ollessaan, Antti Niemi toteaa.

Julius osaa jo lukea, mutta viime aikoina julkisuudessa vaadittuja lööpittömiä kassoja ei tässä perheessä ainakaan vielä kaivata.

— Jullen pohdiskelut eivät ole liittyneet niinkään pelottaviin uutisotsikoihin kuin isoihin elämän peruskysymyksiin. Niihin saa sitten miettiä kuumeisesti jotain hyvää vastausta. Joskus joutuu rehellisesti toteamaan, ettei tiedä itsekään, kertoo Antti Niemi.

Toden puhuminen on Niemen perheessä tärkeää.

— Meillä ei juuri hyssytellä vaan sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Lapset kyllä huomaavat jos heille yrittää kierrellä, vastausta tivataan väsymättä.

Kovaäänisiä neuvotteluja

Isänä oleminen on välillä täynnä huolta. Aina ei voi olla paikalla suojelemassa ja selittämässä.

— Mimosasta olen eniten huolissani, varmaan siksi että hän on pienin, Antti toteaa.

Temperamenttinen nuori nainen on yhtä aikaa herkkä ja jämäkkä.

— Tiedän, millaista on olla pieni poika, mutta pienen tytön elämä on minulle mysteeri. Poikien kanssa voi tehdä diilejä, mutta Mimosa ei juuri neuvottele. Anoppi on ystävällisesti opastanut, keneltä neiti on perinyt luonteensa, Antti katsoo hymyillen vaimoonsa.

Lapsia ei vain komenneta ja kielletä, vaan heille myös perustellaan, miksi kaikkea ei voi tehdä.

— Meillä on molemmilla tyypillinen laulajan ongelma. Kun lapsia komentaessa äänenvoimakkuus kasvaa, se herkästi nousee hyvin kantavaksi ja vieraat pelästyvät. Kaupassa saa välillä paheksuvia katseita, kun kaikuvalla äänellä kieltää lapsia tekemästä hölmöyksiä, Niemet kertovat.

Isä meidän joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4

Raamatussa kerrotaan miten opetuslapset pyysivät Jeesukselta ohjetta rukouksesta. Jeesus vastasi heille, ettei rukouksen monisanaisuus tee siitä parempaa tai Jumalalle mieluisempaa. Hän opetti seuraajilleen rukouksen, jossa sanotaan kaikki tarpeellinen. Rukouksen alkusanoissa Jeesus kutsuu Jumalaa isäksi. Nykyään se tunnetaan Isä meidän -rukouksena tai Herran rukouksena.

Joskus isä vaikuttaa etäiseltä. Astrid Lindgrenin satukirjassa Peppi Pitkätossun isä oli edennyt urallaan merikapteenista etelämeren saaren kuninkaaksi. Voimakas ja kekseliäs tyttö selviytyi elämästä itsekseen ja rahoitti seikkailunsa isänsä kulta-aarteella.

Välillä tuntuu siltä, että Jumala on kaukana. Kiinnostavatko häntä minun elämäni vaikeat kysymykset ja haasteet? Onko hän ylipäätään edes olemassa kun kukaan ei vastaa huutooni? Täytyykö minun pärjätä aivan omillani?

Isä meidän -rukous tuo joskus vieraalta tuntuvan Jumalan lähelle. Hän on isä, joka on luonut meidät omaksi kuvakseen. Hän tahtoo meille hyvää. Pyydämme rukouksessa Jumalalta niitä asioita, jotka ovat elämällemme välttämättömiä. Tavalla tai toisella hän ne meille antaa.

Herran rukousta rukoillessa emme ole yksin. Puhuttelemme "meidän" isää ja pyydämme häntä antamaan "meille", emme vain itsellemme, "minulle". Nämä sanat tekevät rukouksesta esirukouksen. Pyydämme Jumalan siunausta ja huolenpitoa itselle ja toisille.

Rukouskampanja Vantaan seurakunnissa 31.8.–6.9. muistuttaa rukouksen merkityksestä elämässä. Viikon tapahtumiin voit tutustua osoitteessa www.vantaanseurakunnat.fi/rukous. Sivuilla voit myös keskustella ja lähettää rukouskortin ystävällesi.