Menkää ihmeessä Pyhän Laurin kirkkoon kaikki musiikin ystävät, sillä siellä soittaa Backas Jazzin ja Vantaan seurakuntien päivämusiikkisarjan yhteisessä konsertissa vanhaa gospelia yksi tämän hetken parhaista perinnejazzin orkestereista. Se on suomalainen Old Time Jazz Band, jonka muusikoista kolme on Vantaalta.

Mitä ihmettä, vanhaa jazzia veivaava suomalaisyhtye maailman huipulla?

— Kyllä me olemme maailmanluokkaa, toteaa pasunisti Jouko Keskimäki tyynenä.

— Olemme saaneet riveihimme basistiksi Pekka Sarmannon ja vokalistiksi Marle Mikkolan ja sanoisin että olemme juuri nyt parhaimmillamme.

Keskimäkeä paranee uskoa, sillä hänelle on myönnetty New Orleansin kunniakansalaisuus. Saman voi kyllä todeta Old Time Jazz Bandin levyiltäkin: svengaa kuin hirvi, kuten sanonta kuuluu.

Viisi vuosikymmentä soittoa

Miten kylmän pohjoisen pojat oppivat soittamaan kuuman etelän musiikkia niin hyvin?

Harjoittelemallapa tietenkin.

Old Time Jazz Band on siitäkin erikoinen yhtye, että se on ollut koossa lähes puoli vuosisataa. Ensi vuoden lokakuussa on tarkoitus pitää 50-vuotisjuhlakonsertti. Klarinetisti Tapani Renkonen ja kornettia puhaltava Pertti Mustonen ovat alkuperäisiä jäseniä. Keskimäki liittyi yhtyeeseen vasta 25 vuotta sitten, mutta hänen edesmennyt veljensä oli yksi perustajajäsenistä.

Bändi perustettiin vuonna 1957 Munkkiniemen Puistotie ykkösessä, jossa sattumalta asui kolme vanhaa jazzia diggailevaa nuorta miestä. Savikiekkojen rahinasta ongittiin oikea sointi, ja siinä on pysytty läpi vuosien. Old Time Jazz Band pitää kiinni siitä, mitä rakastaa: vanhan jazzin melodisuudesta, tyylikkäästi rakennettujen soinnutusten johdonmukaisuudesta.

Ja läpi vuosikymmenten on säntillisesti joka keskiviikkoilta pidetty harjoitukset.

— Kun lähtökohdat ovat selvät, yhtyesoitto vain paranee vuosien myötä. Soittaminenhan on keskustelua instrumenteilla, siinä kuunnellaan toista ja vastataan — ja kaikki tietävät, että sillä saralla riittää kehittämistä loputtomasti, Keskimäki naurahtaa.

Siipirataslaivamusiikkia eläkepäivien iloksi

Vuosien mittaan Old Time Jazz Band on kiertänyt tasaisesti Suomea ja ulkomaita. Hienoin kokemus on Keskimäelle ollut vuoden 1986 konserttimatka New Orleansin Jazz and Heritage -festivaaleille. Siellä soitettiin muun muassa siipirataslaiva Natchesilla Mississippi-joella ja maineikkaassa Storyville-hallissa maailmankuulujen amerikkalaisorkesterien kanssa

— Alkuperäisen kuuloista dixielandia ei sieltä enää juuri löydä, ja amerikkalaiset olivat ihastuksissaan, että jostain Suomesta tulee tällainen yhtye.

Kaikilla yhtyeen jäsenillä on ollut siviiliammatit, mutta kaikki ovat Keskimäen tapaan viettäneet eläkepäiviä jo vuosien ajan.

Keskimäki myhäileekin tyytyväisenä. Jos kerran vanhaa jazzia rakastaa, kuka sitä muita töitä tehdä haluaisikaan.

— Joka päivä pitää harjoitella ainakin sen verran, että ansatsi säilyy.

Ansatsilla tarkoitetaan sitä tuntumaa, jolla puhallinsoitin saadaan elämään. Pasunistina Keskimäki pääsee vähän helpommalla kuin kornetisti. Pasuunassa suukappale on laajempi, eikä siihen tarvitse puhaltaa niin kovasti kuin kornettiin. 60–70-vuotiaana sellaisillakin asioilla alkaa vääjäämättä olla merkitystä.

— Mutta yllättävästi sitä jaksaa soittaa vaikka vuodet karttuvatkin, Keskitalo toteaa, ja puhaltaa rennosti fraseeraten vanhan gospelsävelmän.

Nenäliinat tarpeen gospelkonsertissa

Myös gospel kuuluu Old Time Jazz Bandin perusohjelmistoon: vanhaa gospelia soitetaan samalla tavalla notkuen ja tanssijalkaa kutitellen kuin 1920-luvun jazz-musiikkia. Sanoma on niissä vankkaa ja sanoitukset kauniita, mutta kappaleet ovat herkullisia myös musiikkina.

— Gospelkonsertit kirkoissa ovat meille tavattoman mukavia, sillä niistä löytyy paras yleisö. Kirkonpenkeissä kuunnellaan todella keskittyneesti. Ja kun soitamme hitaan kappaleen oikein tunteella ja ihmiset kuivaavat kyyneliään, saa itsekin melkoisen fiiliksen.

Pyhän Laurin kirkossa kuullaan ainakin Billie Holidayn klassikko God Bless the Child. "Mama may have, papa may have, but God bless the child thats got his own…" Kornetti nousee ylärekisteriin, pasuuna liukuu tueksi, rytmisektio polkee yks kaks, ja tunnelma on taattu.