Kaste on papillekin salaisuus, joka ei selittämällä tyhjene. Korson seurakunnan lapsi- ja perhetyön pappi Antti Kupiainen on tavannut monia erilaisia kasteperheitä monenlaisissa elämäntilanteissa. Häntä puhuttelee erityisesti kasteen tasa-arvoisuus.

— Ihminen ei voi määrätä, kenelle Jumalan lahjat annetaan. Jumalan lahja on kaikille sama, onpa kastettavan tai hänen perheensä tilanne mikä tahansa.

Kasteesta on eri kirkoissa erilaisia käsityksiä. Luterilaisen kirkon sisälläkin on erilaisia korostuksia.

— Erotan toisistaan toisaalta itse kasteen ja sen mitä siinä tapahtuu ja toisaalta sitä lähellä olevat asiat, jotka liittyvät esimerkiksi syntymään, vanhemmuuteen ja perheeseen. Myös nimi kuuluu näihin muihin asioihin. Korostan sitä, että kaste tekee meistä kirkon jäseniä. Kasteessa saadaan kaikki, mitä kristitty tarvitsee.

— Minusta lapsikaste on hyvä juttu. Siinä annetaan kaikki lahjat ja mahdollisuudet, armo ja rakkaus. Lapsikaste merkitsee sitä, ettei lapselta suljeta pois Jumalan mahdollisuuksia, eikä Jumalalta suljeta pois lasta.

Aikuiskastetta kannattavat korostavat tietoisen ratkaisun ja kastettavan oman uskon merkitystä. Kupiainen puolestaan sanoo, ettei hän aikuisenakaan ymmärrä, mitä kasteessa tapahtuu.

— Kaste on suuri Jumalan salaisuus, jonka saa vain ottaa vastaan.

Korsolaisessa Tuija ja Petteri Virtasen perheessä vietetään äitienpäivää tavallista juhlavammin. Maaliskuussa syntynyt poikavauva, äidin puolelta korsolainen jo neljännessä polvessa, kastetaan.

Puolelta päivin Virtasten kotiin on kokoontunut parikymmentä vierasta: Tuijan ja Petterin vanhemmat, sisarukset perheineen ja molempien kummit sekä kastepappi Antti Kupiainen. Olohuoneeseen on huolella valmistettu kastepöytä. Valkoisella liinalla peitetyllä pöydällä on isoäidin lahjoittama kastemalja, herkkä kukkakimppu, kynttilä ja Raamattu.

Kotikaste on suomalainen erikoisuus — muualla maailmassa lapset kastetaan yleensä kirkoissa. Antti Kupiainen arvioi, että Korson seurakunnassa noin puolet kasteista toimitetaan kotona. Monesti jo kaupunkiasuntojen ahtauskin saa järjestämään kastejuhlan kirkossa.

Ennen kastetta pappi tapaa perheen joko heidän kotonaan tai seurakunnan tiloissa. Silloin hän tutustuu perheeseen ja suunnittelee heidän kanssaan kastetoimituksen kulkua. Kupiaiselle nämä kastekeskustelut ovat tärkeä osa papin työtä.

Ennen toimituksen aloittamista äiti tekee pikaisen arvion: päivän päähenkilö olisi viisainta syöttää. Aterioinnin jälkeen vanhemmat pukevat vauvan kastepukuun ja yksi kummeista, Eveliina Iso-Koivisto laittaa hänelle ristin kaulaan.

Valkoinen kastepuku on ollut käytössä alkukirkosta asti.

— Kun lapsi puetaan kastepukuun, hänet puetaan Kristuksen kirkkauteen ja puhtauteen. Teologisesti kastepuku on sama vaate kuin konfirmaatiossa käytettävä alba, kuolinpaita tai papin alba, Kupiainen kertoo.

Sitten järjestäydytään. Sylikummi, 17-vuotias Jutta Mäenpää saa vauvan käsivarsilleen ja asettuu muiden kummien, Eveliina Iso-Koiviston ja Teijo Parikan, kanssa papin vasemmalle puolelle. Vanhemmat ja sisarukset — Camilla Eschner, 10, sekä Niko, 8, ja Nette, 5, Virtanen — ovat papin oikealla puolella.

Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja luterilaisen kirkon jäseniä. Näiden lisäksi kummeina voi olla muihin kristillisiin kirkkoihin tai yhteisöihin kuuluvia, jotka hyväksyvät luterilaisen kirkon kasteen.

— Kastetoimitus ei ole papin esitys. Se on perhejuhla ja seurakunnan yhteinen juhla. Koko porukka toimittaa siinä tehtäviä ja osallistuu virsien laulamiseen, uskontunnustukseen ja Isä meidän -rukoukseen, Kupiainen muistuttaa.

Seurakunta aloittaa kastetilaisuuden veisaamalla: "Tuomme luokse Jeesuksen rakkaan lapsen pienoisen. Hän saa turvan kestävän, kasteen lahjan, elämän."

Johdannossa Kupiainen muistuttaa, että vanhan kansan nimitys "ristiäiset" kuvaa kastetta osuvasti — tuleehan lapsesta siinä kristitty.

— Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?

— Jos oikein muistan, niin Toni Eino Petteri, sanoo isä-Petteri.

Antti Kupiainen haluaa tehdä selvän eron nimen antamisen ja kasteen välille.

— Vanhemmat antavat nimen, ei pappi. Pappi kastaa. Nimen julkistaminen ja kaste ovat eri asioita. Kaste ei liitä nimeä lapseen, vaan lapsen Jumalan perheväkeen.

— Mutta ei nimen merkitystä pidä väheksyä. Olen huomannut, että vauva on enemmän oma itsensä heti kun hänellä on nimi, hän lisää.

Kun nimi on selvillä, vanhemmilta kysytään, tahtovatko he, että lapsi kastetaan kristilliseen uskoon.

— Tahdon, vastaavat vanhemmat.

— Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä muun seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että Toni Eino Petteri saa kristillisen kasvatuksen?

— Tahdon, kuuluu vastaus.

Kysymysten jälkeen pappi tekee Tonin otsaan ja rintaan ristinmerkin. Se on merkkinä siitä, että Jeesus on hänet lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.

Kasteessa luetaan niin sanottu lasten evankeliumi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Tonin kastetilaisuudessa sen lukee Jukka-pappa eli Petterin isäpuoli Jukka Mäenpää.

Puheessaan Antti Kupiainen muistuttaa siitä, kuinka Jeesus asettaa lapsen etusijalle. Myös aikuisilla on tärkeä rooli: lasten tuominen Jeesuksen luo.

— Olette saaneet Jumalalta suuren lahjan. Syvin rakkaudenosoitus lasta kohtaan teiltä on se, että tahdotte hänet kastettavan, Kupiainen puhuttelee vanhempia.

Kummeja hän kannustaa sanomalla, että vaikka kummin tehtävä on vaativa, sen hoitamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa.

— Ihmetelkää Tonin kanssa elämää ja Jumalaa. Se riittää.

Tehtäviä riittää tulevaisuudessa isosiskoille ja -veljellekin: heidän on pidettävä pikkuveljestään huolta ja puolustettava häntä.

Kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pappi valaa Tonin päähän kolmesti vettä. Ja sitten on sisarusten suuri hetki. He saavat kuivata Tonin pään. Ensin Camilla, sitten Niko ja lopuksi vielä Nette.

— Kaste on sakramentti. Siinä Jumalan sana yhdistyy aineeseen eli veteen. Vesihän liittyy luomiseen ja elämän syntyyn. Se on ikivanha symboli. Minusta on kiinnostavaa, että uskonnottomien nimenantojuhliin on otettu kristillisen kasteen elementtejä, esimerkiksi vesi.

— Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Siihen ei liity mitään magiaa, Kupiainen korostaa.

Hän kertoo, että usein kasteen jälkeen kahvipöydässä häneltä kysytään, mitä kastevedelle pitäisi tehdä. Koska vesi on ollut arvokkaassa käytössä, hän ei kaataisi sitä viemäriin, vaan etsisi jonkun kauniin käyttötavan. Vedellä voi esimerkiksi kastella kukkia tai muulla tavalla palauttaa se luontoon.

Kasteen jälkeen Toni siunataan. Pappi, vanhemmat, kummit ja sisarukset panevat kätensä Tonin pään päälle.

— Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.

Pöydällä palaa valkoinen kynttilä. Pappi ottaa siitä tulen kastekynttilään ja ojentaa sen vanhemmille. Sen jälkeen hän kertoo, että Toni on otettu Kristuksen kirkon ja Korson seurakunnan jäseneksi.

— Seurakunnan usko on tärkeä. Kasteessa lapsi saa uskon ja liitetään seurakunnan yhteiseen uskoon, kastettujen kristittyjen joukkoon. Seurakunta ja sen yhteinen usko kantavat lasta. Kasvattajina kummit edustavat seurakuntaa. Sen vuoksi kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi. Kummit ovat vanhempien kutsumia, mutta seurakunta hyväksyy heidät.

Viime vuonna Korson seurakunnan jäseniksi otettiin kasteessa 303 lasta. Kupiainen laskeskelee, että hänen osalleen tulee vuodessa viitisenkymmentä kastetta — keskimäärin siis kerran viikossa. Vauvojen lisäksi kastettujen joukossa on rippikoululaisia ja aikuisia.

— Vaikka kastaminen on minulle työtä, tilanteista löytyy usein jotakin, joka koskettaa ja pysäyttää. Joskus se on itse kasteen ihme, joskus vastasyntynyt tai hänen perheensä.

Toimitus päättyy kaikille tuttuun Ystävä sä lapsien -virteen. Camilla kertoo äidilleen, että Tonilla on kuuluisa kaima: Apulannan laulaja.

Vanhempien mukaan vauva vain sattui näyttämään ihan Tonilta ja nimi sopi hyvin yhteen Niko-veljen nimen kanssa. Eino-nimi on Tuija-äidin isältä, Petteri-nimen myötä vauvasta tuli myös isänsä kaima.

Liekö nimi enne, sillä tämä Toni Virtanen suhtautuu tähtenä olemiseen coolisti. Kastetoimituksen aikana hän ei ole inahtanutkaan.

Kuka kastetaan ja miten?

Lapsikaste

Suomen evankelis-luterilainen kirkko opettaa, että kasteen arvo ei riipu ihmisen asenteesta, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko.

Luterilaisen kirkon lisäksi myös esimerkiksi ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa on käytössä lapsikaste. Kastetta ei voi toistaa, joten aikuisena kirkkoon liittyvä kastetaan vain, mikäli häntä ei ole aiemmin kastettu.

Ortodoksista kastetta edeltää nimen antaminen, joka nykyisin usein yhdistetään kastetoimitukseen. Kaste tapahtuu upottamalla kastettava kolmesti veteen, minkä jälkeen hänet puetaan kastepukuun. Kastetta seuraa välittömästi toinen sakramentti, mirhalla voitelu.

Uskovien kaste

Muun muassa helluntaiseurakunnat ja Vapaakirkko eivät kasta pieniä lapsia, vaan siunaavat heidät. Ne korostavat niin sanottua uskovien kastetta, jonka edellytyksenä on uskon julkinen tunnustaminen. Tämän käsityksen mukaan muissa kirkoissa lapsena kastettuja ei ole oikeastaan kastettu, koska he eivät ole voineet tunnustaa uskoaan. Sen vuoksi heidät kastetaan heidän tultuaan uskoon ja halutessaan liittyä seurakuntaan. Kaste on upotuskaste.

Ei kastetta

Pelastusarmeijalla ei ole vesikastetta, eikä siellä myöskään jaeta ehtoollista. Niitä pidetään muotomenoina, jotka eivät ole välttämättömiä kristilliselle elämälle.

Jäsenet saavat kuitenkin kastattaa itsensä ja lapsensa, jos he pitävät sitä tarpeellisena. Tämä on mahdollista, koska Pelastusarmeijalla ei Suomessa ole kirkkokunnan asemaa ja suurin osa sen jäsenistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon tai muihin kirkkokuntiin.