Kesän aloittava ja koulujen kevätkauden päättävä Suvivirsi on suosittu ja rakas virsi niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Virrellä on yli 300 vuotta vanha historia molemmissa maissa. Suvivirsi löytyy myös norjalaisesta ja tanskalaisesta virsikirjasta.

Suomessa on käyty keskustelua, pitäisikö esimerkiksi Suvivirren laulaminen jättää uskonnollisen tasapuolisuuden vuoksi pois koulujen kevätjuhlaohjelmasta. Opetushallituksen ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantojen mukaan virsi tai jouluevankeliumi ei tee kevät- tai joulujuhlasta uskonnollista tilaisuutta.

— Ruotsissa samaa keskustelua käytiin jo aikaisemmin ja päädyttiin aika samaan lopputulokseen kuin Suomessa. Virsien samoin kuin jouluevankeliumin lukemisen katsottiin liittyvän vahvasti ruotsalaiseen perinteeseen ja kulttuuriin, kertoo työalasihteeri Tomi Valjus Ruotsin kirkosta.

Viimeisimmän, kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan Suvivirsi on arvostetuin virsi sekä Suomessa että Ruotsissa.

Luonnon kuvauksen uranuurtaja

Suvivirsi on tullut Suomeen Ruotsista, mutta sen tekijöitä, sanoittajaa ja säveltäjää ei tunneta varmasti.

Ensimmäistä kertaa virsi ilmestyi Ruotsissa vuonna 1694 Jesper Svedbergin virsikirjassa nimellä En sommarvisa eli kesälaulu, suvivirsi. Sävelmä painettiin ensimmäisen kerran Ruotsin koraalikirjaan vuonna 1697.

Suomeen virsi tuli nopeasti, sillä se tunnetaan vuodelta 1700 niin sanottuna arkkivirtenä. Arkkivirret levisivät yksittäisille paperiarkeille painettuina.

Virsi julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 1701 virsikirjassa, mistä lähtien se on ollut osa suomalaista virsikirjaa. Suvivirsi kuuluu virsikirjassa vuodenaikavirsiin. Se alkaa luonnonkuvauksella, jollainen oli virsissä harvinaista 1600-luvulla.

Virren sanat kertovat luonnon kauneudesta, auringosta ja kukista, jotka kirjoittaja näkee Kristuksen rakkauden vertauskuvina.