Välillä on vaikea erottaa pieniä asioita suurista. Pienet asiat uutisoidaan näyttävästi, suuret asiat unohtuvat helposti jalkoihin. Tästä lain-alaisuudesta saa hyvän käsityksen, kun selailee lehtien vanhoja vuosikertoja.

Äidilläni on ollut tarpeen säilöä vanhoja lehtiä kesämökin kannellisen sängyn sisälle. Joka kesä kannet avataan. Eilisen uutiset tulvivat silmien eteen: Tuostakin kohistiin kahdeksankymmentäluvulla ja nyt koko ihminen on kadonnut näköpiiristä. Tuo oli tapetilla, tuo oli hampaissa, tuo nostettiin jalustalle, tuo riuhtaistiin sieltä alas nopeasti ja tehokkaasti.

Pienet asiat ovat olleet ja menneet. Ne kiinnostavat hetken, kunnes niiden rinnalle tulee uusia, vielä kiinnostavampia. Suuret asiat kulkevat aina mukana. Niihin kuuluu yhteys perheen jäseniin, ystäviin ja sukulaisiin, niihin jotka ovat lähinnä. Niihin kuuluu siitä kehyksestä huolehtiminen, jonka sisälle meidät on asetettu tämän lyhyen elämän ajaksi. Nämä asiat eivät yleensä kiinnosta suurta yleisöä. Mutta ne kertovat oleellisesti sen, mitä meille kuuluu.

Oman sisäisen iltapäivälehtemme lööppi voisi kuulua: "keskusteluyhteys avautui murrosikäisen kanssa" tai "sain pyydettyä anteeksi" tai "vihdoinkin yhteistä aikaa". Arjen ihmissuhteet ovat mittari. Ne kertovat meille, missä kohdassa olemme.

Raamatun kertomuksissa on yllättävän paljon sanoja arkipäivän tilanteisiin. Seuraa sinä minua. Mene ensin sopimaan. Antakaa anteeksi. Ruoki häntä. Suuria asioita pienistä ihmisistä.