Paranneltu versio?

— Pikkulapsena taivas näyttäytyi mielikuvissa jonkinlaisena paratiisina, tähtitiedettä harrastava diplomi-insinööri Keijo Länsikunnas muistelee.

Länsikunnaksen kiinnostus tähtitaivasta kohtaan alkoi jo varhain. Lukemaan opittuaan hän tutki kotoa kirjahyllystä löytyneitä avaruuskirjoja. Niitä oli paljon, sillä molemmat vanhemmat kuuluvat tähtitieteelliseen yhdistykseen.

— Tähtitaivaan ja aurinkokunnan kartoissa ei missään kohtaa lukenut "taivas", Länsikunnas jatkaa.

Hän ei muista sen koommin yrittäneensä määritellä taivaan sijaintia.

— Mutta päättelin, ettei sinne pääse raketilla.

Sitäkään Länsikunnas ei ole kummemmin yrittänyt pohtia, millainen taivas olisi paikkana. Jonkinlaisen hahmotelman insinööriltä saa kuitenkin kaivettua.

— Ehkä olen vähän yrittänyt määritellä taivasta sen kautta, mitä se ei ainakaan olisi, hän myöntyy.

Tähtiharrastajan taivas ei ole niin kuin amerikkalaiset kiiltokuvavisiot vehreästä, puistomaisesta paratiisista.

— En usko, että taivas olisi jokin paranneltu versio meidän maailmastamme. Ehkä se on enemmänkin kokonaisvaltainen asia, Keijo Länsikunnas muotoilee.

Arkisia asioita

Unicefin Vantaan ryhmän johtajan Raija Honkolan taivaassa lasten asiat ovat taatusti paremmalla tolalla kuin nykymaailmassa.

— Kyllä koti, koulu ja turvallisuus rodusta riippumatta ovat ne arkiset asiat, mitä taivaalta toivon, hän listaa.

Honkolan toiveena on oman harrastuksensa kautta tuoda edes vähäsen näitä asioita lasten elämään jo täällä maan päällä.

Janopäiväkerääjät lippaineen huomattiin kauppakeskuksissa ja Alkojen ovilla. Vapaaehtoiset ompelevat Vantaalla myös Anna ja Toivo nimisiä nukkeja, joiden myyntituotolla autetaan lapsia.

Löytyykö taivaasta nukkeja?

— Aivan varmasti kaikille, Honkola nauraa.

Lautapelejä ja leikkijuttuja

— Taivaassa voisi urheilla, pelailla ja tehdä kaikkia leikkijuttuja, Ilmari Saarinen toivoo.

Tuomelan koulun viidesluokkalaista kiinnostaisivat taivaassa myös lautapelit, vaikkei niiden joukossa olekaan mitään erityistä suosikkia.

Kysymys millaista taivaassa voisi olla innostaa Saarista filosofisempaan pohdintaan.

— Kun kaikki saisivat paljon sitä mitä tarvitsevat, ei olisi syytä taistella, kilpailla tai sotia, hän pohtii.

Iankaikkisen elämän mahdolliset ulkoiset puitteet saavat Saarisen myös mietteliääksi. Hänen silmissään taivas näyttäytyy kirkkaana ja valoisana paikkana.

— Siellä olisi vihreää ruohoa, ja ihmiset voisivat asua ehkä pienissä mökeissä. Mutta ei minulla oikeastaan ole taivaasta mitään tarkkaa mielikuvaa, Ilmari Saarinen sanoo.

Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen pohtii  kristillisiä taivaskäsityksiä artikkelissa "Sateenkaaren tuolla puolen"