Tasan tunti eikä neljävuotias kysynyt kuin pari kertaa, milloin tämä loppuu. Ehtoolliselle hän lähti mielellään siunattavaksi ja kanttorin upeasta loppusoitosta tuli kaikille hyvä mieli. Saarnakaan ei ollut liian pitkä ja siinä oli havainnollisuutta, vaikka se olikin aikuisille suunnattu.
Korson kirkon vappuaaton perhemessu oli positiivinen kirkkokokemus, jota täydensi vielä seurakuntasaliin suunniteltu ohjelma. Tarjolla oli simaa ja munkkeja. Aikuisille oli järjestetty kreikkalaisten rakkauslaulujen konsertti, lapset saivat seurata taikurin esitystä. Lähetysmyyjäisistä löytyi vielä kotiin pari simapulloa. Tästä jäi hyvä mieli.

Valitettavasti kaikista perhemessuista, joissa olen vuosien varrella käynyt, ei voi sanoa samaa. Ihmisten kokemukset ovat tietysti yksilöllisiä, mutta ainakin yhdessä asiassa tunsin kohtalonyhteyttä lehtemme yleisönosastolle muutama viikko sitten lähetetyn lukijan kirjeen kirjoittajan kanssa. Hän oli osallistunut perhemessuun, joka oli liian pitkä ja sen vuoksi puuduttava. Pituudelle löytyi selitys, mutta en tiedä saako se kyseisen seurakuntalaisen kokeilemaan messua uudemman kerran. Toivottavasti saa, ja toivon mukaan messuun on silloin hankittu riittävästi ehtoollisavustajia.
Pituus ei tietenkään ole ainoa hyvän koko perheelle suunnatun messun mittari. Silti tekee mieli uudistaa aiemmin tekemäni ehdotus korkeintaan kolmen vartin mittaisesta perhemessusta. Siihen voisi sisällyttää pari virttä — ei kaikkia säkeistöjä — hiukan muuta musiikkia, hyvin mietityn, olennaiseen keskittyvän ja havainnollisen saarnan ja ehtoollisenvieton. Rukousten yhteydessä voi olla hiukan hiljaisuutta, sekin on lapsille tarpeen. Mukavaa olisi, jos jumalanpalveluksen jälkeen olisi vielä joku yhteinen kahvi- tai mehuhetki. Jos mukana on lapsiryhmiä, he voivat esiintyä tovin kirkossa ja toisen mehuhetkessä.

Tällainen maallikon tekemä ehdotus herättää varmaan alan ammattilaisissa tukun vastalauseita — onhan jumalanpalveluksen jokaisella osiolla teologinen tai musiikillinen perustelu — mutta teen sen silti. Mitä jos asiakaslähtöinen perhemessu toisikin kirkkoon uutta väkeä, vanhempia ja lapsia, jotka tulevat toisenkin kerran?