Olin istunut miehen kyydissä joitakin vuosia, ennen kuin innostuin ostamaan oman pyörän, Rekolan seurakunnan kanttori Noora Hultin, 30, kertoo.
Edessä on nyt ensimmäinen kesä moottoripyörän sarvissa.
— Moottoripyöräkortti tuli hankittua viime vuonna, Hultin kertoo.
Harrastajan alla hyrrää custom-mallinen Yamaha Dragstar.
— Tässä on ollut Harrikan malli esikuvana, kanttori opastaa asiantuntevasti.
Moottoripyöriin hurahtaminen ei ole Noora Hultinille mikään uusi juttu, vaikka ajokokemusta onkin vielä vähän.
— Kyllä tämä on ollut jo lapsuudessa haaveena. Alun perin pääsin ratsastustunnille, mutta korkean paikan kammo iski ylhäällä hevosen selässä, Hultin kertoo.
Hevosten sijaan Hultin innostui näistä hevosvoimilla varustetuista menijöistä.
— Custom-pyöräily on aika kiireetöntä. Tässä ei ole niin väliä vauhdista ja kiihtyvyydestä. Se on ollut itselleni iso juttu.

Hultin kertoo olleensa aina krooninen myöhästelijä.
— Mutta ajaessa ja monenlaisten varusteiden pukemisessa olen oppinut ottamaan rauhallisesti. Hanskojakin kun pitää laittaa parit päällekkäin ja muutenkin säätää, Hultin selostaa.
Moottoripyöräily on muuttanut Hultinin ajatuksia matkustamisesta muutenkin.
— Monesti matkustaminen on mahdollisimman nopeaa pyrkimistä paikasta a paikkaan b. Omassa harrastuksessani matkan tekeminen on se pointti, hän kuvaa.
Hultin miehineen ajelee Euroopassakin mieluiten pikkuteitä. Koska oma pyörä ei ole niitä kaikkein suurimpia, ajonopeus on mukavampi pitää kahdeksassa kympissä.
— Muuten ajo alkaa tärisyttää liikaa.
Paussia pidetään vähintään tunnin välein.
— Ajaminen puuduttaa aika nopeasti, joten on kiva pitää taukoja, kuski kuittaa.

Yksi motoristin etapeista on tänä keväänä ollut valtakunnallinen kristillinen motoristitapahtuma Turun seudulla toukokuussa. Noora Hultin kuuluu suomen suurimpaan kristilliseen moottoripyöräkerhoon Gospel Ridersiin. Erottaako kerhoa Helvetin enkeleistä?
— Meillä on oma selkämerkki, jonka voi kiinnittää ajoliiviin. Siinä on risti ja orjantappuraa, Hultin vinkkaa.
Motoristikirkkoon kokoonnutaan vuosittain Liedon kirkon tuntumassa olevalle kentälle. Kirkonpenkkinä on oma pyörä. Paikalla on tähän asti ollut kolmisentuhatta kävijää. Noora Hultiin on ollut paikalla nyt kolme kertaa.
— Naisia ei siellä kuskeina paljoa näy, niin kuin ei moottoripyöräpiireissä muutenkaan. Gospel Ridersissa olen kyllä tutustunut pariin naiseen, hän kertoo.
Naisten vähyyteen moottoriharrastajina lienee perinteiset syynsä.
— Ehkä naiset eivät niin vain hurahda tällaiseen, Hultin miettii.
— Mutta itselleni on kyllä käynyt niin, että jos johonkin tässä elämässä voi sanoa hurahtaneensa, se on tämä, hän nauraa.

Hultinin hurahtamiseen on kuulunut oman pyörän huoltamisen opettelu. Moottorin tunteminen ja vuosihuoltojen tekeminen itse on harrastajalle tärkeää.
Custom -pyöräilykulttuuri tuntuu Hultinista omalta muutenkin.
— Asiaan kuuluu, että ollaan yleensä aika rock-henkisiä, ja sen tyylistä musiikkia kuuntelenkin, kanttori kertoo.
Pariskunnalla on matkoilla mukana myös oma kitara, jolla voi karkottaa tylsyyttä.
— Koska tämä on myös päihteetöntä meininkiä, joutuu huvinsa keksimään eri asioista, Noora Hultin naurahtaa.
Moottoripyöräilystä on urkupoljinten ja -koskettimien ääressä istuvalle kanttorille myös yllättävää ammatillista hyötyä.
— Neliraajakoordinaatio kehittyy, Hultin paljastaa.