Sisään ja ulos hengittäen
Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Luuk.11:9
"Minä olen rukoillut sinun puolestasi”. Tuo lause auttoi
minua jaksamaan. Silloin tunsin, etten ole yksin: Jumala on kanssani,
seurakunta on tukenani. Minua kannetaan ja kannatellaan. Sain kokea, että
Kristus itse palvelee seurakunnassaan, usein toisten ihmisten
välityksellä.
Kirkon olemus on yhteyttä, jakamista. Oleellista ei ole se, mitä minä saan,
vaan mitä voin antaa ja tehdä. Aikaamme riivaavat pinnallisuus ja
itsekeskeisyys, yksinäisyys. Rukouskin kaventuu helposti vain omien
tarpeitten tyydyttämiseen.
Rukoillen eläminen on kuin Jumalan hengittämistä, sisään ja ulos. Jos
hengitän vain sisään alan hyvin pian voida pahoin. Jos ajattelen vain omaa
etuani, mitä minä saan, vääristyy koko elämänasenteeni. Kun unohdan hengittää
ulos — antaa itsestäni muille — puuttuu elämästäni jotain oleellista,
tasapaino järkkyy.
Kirkon yhteinen usko ja rukous ovat seurakunnan voimavara, sen ydin. Kirkko
ei ole palvelujen tuottaja. Seurakunta ei ole yritys, eikä sen jäsen voi olla
vain saavana osapuolena. Kirkko olemme me — yhdessä. Jo varhaiskirkon
olemukseen kuului, että ihmiset tukivat toisiaan, rukoilivat yhdessä, saivat
voimaa yhteisestä uskosta ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.
Kenen puolesta sinä saat tänään rukoilla? Kenelle sinä voit ojentaa auttavan
kätesi? ”Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa,
avataan”. (Luuk.11:10)
Ensi sunnuntai on 5. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Sydämen
puhetta Jumalan kanssa. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä
kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 40:2–6, 2. Moos. 17:8–13, Jaak. 5:13–16 ja
Luuk. 11:5–13.
