James Deanin 24 vuoden mittaista elämää on kaulittu ja ympäri käännetty jo viiden vuosikymmenen ajan. Kun Dean ajoi kuolonkolarinsa alumiinirunkoisella urheiluautollaan vuonna 1955, elokuvamaailma menetti kirkkaimman tähtensä juuri kun se vasta oli syttynyt.
Deanista on julkaistu satoja kirjoja, joissa on pengottu surutta hänen yksityiselämänsä vivahteita. Nyt on ilmestynyt kirja, joka on perikunnan hyväksymä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kirjassa ei ole minkäänlaista sensaatiohakuisuutta tai suuria paljastuksia.
George Perryn kirjassa James Dean (Tammi 2006) pääosassa on James Deanin kasvuympäristö. Kun äiti kuoli, Dean joutui kasvattiperheeseen. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä hän sai kasvattivanhemmikseen yksinkertaista elämäntapaa noudattavan kveekaripariskunnan, joka ymmärsi äitinsä menettänyttä poikaa. Isä kuului enää vain etäisesti Deanin elämään.
Näitä hylätyksi tulemisen kokemuksiaan Dean purki riipaisevasti valkokankaalla ensimmäisessä suuressa elokuvaroolissaan. Elia Kazan oli nähnyt Deanin potentiaalin ja palkannut tuntemattoman pojan Eedenistä itään ‑elokuvan päärooliin.
Kasvattivanhempien lisäksi nuorelle James Deanille tärkeitä henkilöitä oli lukiovuosien
oppi-isä, metodistipappi James DeWeerd. Hänen saarnansa olivat tunnettuja kiihkeästä teatraalisuudestaan ja mielikuvituksellisesta retoriikastaan. DeWeerd harrasti kaikkea mahdollista klassisesta musiikista jazziin, näyttelemiseen, kilpa-autoiluun, härkätaisteluun ja joogaan.
Dean sai maailmaa nähneeltä pastorilta paljon vaikutteita, ja monipuolisuus leimasi myös hänen omaa lyhyttä elämäänsä. Dean halusi saada kaikesta tekemästään kaiken irti. Hän oli kulkukissa, joka etsi kaikesta tunnetta ja elämyksiä. Viimeisellä matkallaan Dean halusi itse ajaa autonsa kisapaikalle. Tosin onnettomuus ei ollut hänen syytään.